Käteisen varkaus ja verovähennyskelpoiset kulut

Palveluvero

Yrityksen pyörittämiseen liittyy mahdollisuus ottaa riskejä. Käteisvarkaus on yksi sen ilmenemismuodoista. Taloudellinen menetys on ilmeinen. Kysymys on kuitenkin edelleen verotuskysymyksistä. Voiko tällainen varkaus kirjata verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin? Tässä artikkelissa yritämme analysoida tätä ongelmaa.

Tietyn kulun luonnehtiminen verotuksessa vähennyskelpoiseksi kuluksi

Emme voi etsiä vastausta tähän kysymykseen selittämättä verokustannusten olemusta. Art. 22 sek. Verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia ovat tulon saamiseksi tai tulonlähteen ylläpitämiseksi tai turvaamiseksi aiheutuneet menot, lukuun ottamatta 1 momentissa lueteltuja kustannuksia. Lain 23 §.

Tämän määritelmän perusteella doktriini olettaa, että yrityksen harjoittamisen tapauksessa verovähennyskelpoinen kustannus on kustannus, joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:

  • se on aiheutunut veronmaksajalle, eli se on viime kädessä katettava verovelvollisen varoilla;
  • se on lopullinen (todellinen), eli aiheutuneiden menojen arvoa ei ole palautettu veronmaksajalle millään tavalla;
  • liittyy verovelvollisen harjoittamaan liiketoimintaan;
  • se on syntynyt tulon saamiseksi, tulonlähteen säilyttämiseksi tai turvaamiseksi;
  • on dokumentoitu asianmukaisesti;
  • ei voida sisällyttää kuluryhmään, joka pykälän mukaan. 23 sek. Mainitun toimen 1 kohtaa ei pidetä verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina.

Keskeistä on, että aiheutuneiden menojen ja tulon ansaitsemismahdollisuuden välillä on suhde. Tietyn kulun on objektiivisesti edistettävä verotuloja. Samalla on korostettava, että tämä suhde voi olla sekä suora että epäsuora.

Näin ollen herää kysymys, onko tällainen suhde olemassa varkaudesta johtuvan käteisen menetyksen tapauksessa ja voiko tällainen menetys olla verotuksessa vähennyskelpoinen kustannus.

Rahavarkaus verokuluna

Esitettyä seikkaa ei mainittu erikseen negatiivisten kustannusten luettelossa. Tästä syystä arvioitaessa, voiko se muodostaa kustannuksia, tulee ohjata yleisiä lähtökohtia. Vaikka varkauden tapauksessa on vaikea sanoa, että tällainen "menot"Veroviranomaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että vaihto-omaisuuden menetys on mahdollista luokitella verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi, mikä vaikutti elinkeinotulon saamiseen. Tätä ei kuitenkaan voi tehdä umpimähkäisesti, ja tietyt ehdot on täytettävä.

Vaihto-omaisuuden tappioiden (käteisvarasten) tapauksessa on vaikea sanoa, että niillä pyritään tuottamaan tuloja.Ne voivat kuitenkin periaatteessa muodostaa kustannustekijän muussa kuin maataloustoiminnassa. Mahdollisuus kirjata vaihto-omaisuuden tappio verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi riippuu kuitenkin seuraavien ehtojen täyttymisestä:

  • tappion on liityttävä suoritettuun toimintaan kokonaisuudessaan;
  • sen syntymisen on oltava seurausta sellaisesta toiminnasta, joka ei ole veronmaksajan syynä;
  • on dokumentoitava asianmukaisesti;
  • verovelvollisen on todistettava, että hän on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin vahingon estämiseksi.

Kuten esitetyistä ehdoista ilmenee, varastetut varat voivat muodostaa verokulun, mutta vain odottamattomien ja väistämättömien tapahtumien sattuessa yrittäjän huolellisuudesta ja hänen rationaalisista toimistaan ​​huolimatta yrityksen rahavarojen asianmukaiseksi turvaamiseksi ja suojaamiseksi. arvot. Verovelvollinen voi käsitellä varastetun käteisen arvon kuluna, jos varkaus on tapahtunut kaikista kohtuullisista ja kohtuullisista varotoimista huolimatta. Toisaalta siinä tapauksessa, että varkaus johtui yrittäjän huolimattomuudesta tai piittaamattomuudesta, joka ei lisäksi noudattanut rahallisten arvojen suojan turvasääntöjä, menetys ei voi olla verokustannus. Arvio siitä, onko tietty verovelvollinen suorittanut huolellisuuden, on aina yksilöllistä, mutta tapauksen olosuhteet tutkitaan. Taloudellinen ja rahoituksellinen riski on aina liiketoimintaa harjoittavalla yksiköllä.

Verohallinnon johtaja tulkinnassa 1.9.2017, nro 0113-KDIPT3.4011.209.2017.1.MH käsitteli yritystoiminnan due diligence -asiaa:

Asiallista huolellisuutta määritettäessä tulee ottaa huomioon tietyntyyppisessä parisuhteessa yleisesti vaadittava huolellisuus, se on tietty käyttäytymismalli sitoutumisen ja huolellisuuden suhteen tiettyjen toimintojen suorittamisessa. Se on siis tietty objektiivinen minimi, joka keskivertoihmiseltä voi olla ja jopa pitäisi odottaa. Hakijan harjoittaman liiketoiminnan alalla due diligence -arvioinnissa tulee ottaa huomioon tämän toiminnan ammatillinen luonne. Tässä tapauksessa liiketoiminnan ammatillinen luonne määrää vaadittavan objektiivisen huolellisuuden mallin. Kuten edellä on todettu, tällaisen erityislaajuisen toiminta vaatii erityistä huolellisuutta, jota ei tässä tapauksessa noudatettu, varsinkin kun hakija kuljetti huomattavan määrän varoja itse.

Esitetyissä tosiseikoissa hakija ei ole osoittanut, että hän olisi ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin suojautuakseen tältä vahingolta, eli hän on noudattanut asianmukaista huolellisuutta käteisen kuljetuksen aikana. Esitetty tosiseikkojen kuvaus ja lainatut säännökset huomioon ottaen on todettava, että hakija ei saa sisällyttää varkaudesta syntyvää vaihto-omaisuuden menetystä pykälän mukaisiin verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin. 22 sek. Tuloverolain 1 §.
Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Muuten on syytä huomauttaa, että yhtiön vaihto-omaisuuden turvallisuusstandardien osalta kannattaa viitata sisä- ja hallintoministerin 7.9.2010 antaman määräyksen sisältöön, joka koskee yhtiön vaihto-omaisuuden vaatimuksia. yrittäjien ja muiden organisaatioyksiköiden tallentamien ja kuljettamien rahallisten arvojen suojaaminen. Verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin sisältyy vaihto-omaisuuden tappio, jos verovelvolliselle ei sen syntyhetkellä voida katsoa olevan minkäänlaista syyllisyyttä. Jos varojen varastaminen oli riippumaton toteutetuista varotoimenpiteistä, verovelvollinen voi sisällyttää tämäntyyppisen taloudellisen menetyksen verokuluiksi. Ei myöskään pidä unohtaa, että tappion verotuksen kirjaamisen edellytyksenä on asianmukainen dokumentointi tästä tosiasiasta. Tämän seurauksena vahingon syntyminen tulee todistaa ilmoittamalla siitä asianomaisille lainvalvontaviranomaisille. Vain tappion osoittaminen, huolellisuus, syyttömyys ja kaikki järkevät rahansuojelutoimenpiteet antavat yrittäjälle oikeuden hyväksyä varastetun käteisen arvon kuluihin.

Esimerkkiä etsittäessä kannattaa viitata Verohallinnon johtajan 9.5.2017 tulkintaan, nro 2461-IBPB-1-1.4511.45.2017.2.BK:

Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, että jos hakija väittää:

  • on suorittanut asianmukaista huolellisuutta valvoessaan myyjän tilityksiä hakijan kanssa,
  • on ryhtynyt kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin tapauksen olosuhteissa saadakseen takaisin myös kadonneet käteisvarat
  • hänellä on asiaankuuluvat asiakirjat, jotka vahvistavat edellä mainitun suorittamisen toimintaa ja toimintaa

se on sinä verovuonna, jona se saa lopullisen tiedon edellä mainittujen takaisinperinnän mahdottomuudesta varat voivat sisältää hakemuksessa ilmoitetun vaihto-omaisuuden tappion ei-maataloustoiminnan verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina”.

Yhteenvetona tämänpäiväisestä artikkelistamme on syytä huomata, että käteisvarkaukset on mahdollista sisällyttää verovähennyskelpoisiin kuluihisi. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Yrittäjien on muistettava, että useiden syyllisyyskysymysten ja suoja- ja suojatoimenpiteiden edellytysten täyttyminen on tarpeen. Vasta kun on todistettu, että verovelvollisella ei ole ollut vaikutusta rahan menettämiseen, on peruste kirjata tästä aiheutunut tappio verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin.