Lakiedustuksen kulut arvonlisäveron alaisina

Palveluvero

Asianajajien tarjoamat palvelut ovat 23 %:n arvonlisäverokannan alaisia. Usein herää kuitenkin epäilyksiä, kun hävinneelle osapuolelle määrätään oikeudenkäyntikulut. Miten tällaisia ​​kustannuksia tulisi käsitellä arvonlisäverolain nojalla?

Prosessin vaihtokustannukset

Oikeudellisen edustuksen kustannukset määritellään kahdessa oikeusministerin asetuksessa:

  • lakimiestoiminnan palkkioita koskeva asetus,

  • lakimiesten toiminnasta perittävistä palkkioista annettu asetus.

Molemmissa määräyksissä asetetaan oikeudellisen edustuksen vähimmäiskustannukset eli vähimmäishinnat, jotka hävinnyt osapuoli on velvollinen palauttamaan oikeudenkäynnissä vastustajalleen. Tuomioistuin voi nostaa korkoja, jos tapaus on monimutkaisempi, mutta enintään kuusi kertaa.

Viranomaisten ja valinnaisten edustuskustannusten verotus

Virallisiin asioihin liittyvien oikeudellisen edustuksen kulujen verotusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt on annettu oikeusministerin määräyksissä valtionkassasta, jossa korvataan oikeudellisten neuvonantajien, asianajajien ja veroneuvojien viran puolesta antaman maksamattoman oikeusavun kulut. .

Tuomioistuin määrää viran puolesta arvonlisäverollisen edustuksen kulut ja asianajaja laskuttaa tämän veron palvelun määräävälle tuomioistuimelle.

Oikeudellisen edustuksen kustannusten verottaminen arvonlisäverolla valittavissa tapauksissa on monimutkaisempaa ja riippuu mm asianajajan ja sen henkilön kanssa tehdystä sopimuksesta, joka lopulta saa palkkion.

Oikeudellisen edustuksen kulut valinnaisissa tapauksissa - ALV-verotus

Tietoa edustuskustannusten verotuksesta valinnaisissa tapauksissa löytyy muista oikeusministerin asetuksista, joissa määritellään oikeudellisen neuvonantajan, asianajajan toiminnan palkkiot ja veroneuvojan toiminnan palkkiot.

Jos tuomioistuin määrää hävinneen asianosaisen korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja varat siirretään asianajajan tilille, niin ilmoitettu summa on pääsääntöisesti arvonlisäveron alainen, koska määrätyt kulut. lainopillinen edustus ovat asiakkaalle tarjottavia palveluja - sitten asianajaja lähettää hänelle laskun.

Oikeudelliset edustuskulut - netto- vai bruttomäärä?

Hyväksytty käytäntö osoittaa, että jos sopimuksessa ei ole muita säännöksiä, jotka liittyvät suoraan oikeudellisten edustuskustannusten korvauksen määrään, tältä tililtä saatava korvaus tulee käsitellä bruttomääränä eli arvonlisäveroineen. Tämä kanta vahvistettiin Łódźin verokamarin johtajan 10. maaliskuuta 2016 antamassa yksittäispäätöksessä, IPTPP1 / 4512-597 / 15-4 / MW.

Esimerkki 1.

Jan on asianajaja ja aktiivinen arvonlisäveron maksaja. Asiakkaan kanssa tehdyssä oikeudellisten palvelujen suorittamista koskevassa sopimuksessa määrättiin kiinteämääräinen korvaus arvonlisäveroineen, mutta muita säännöksiä, jotka liittyvät suoraan oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrään, ei ole. Vaihtokustannusten korvaus tapahtuu sen jälkeen, kun lasku on lähetetty asiakkaalle. Asianajaja, joka siis laskuttaa oikeudellisen edustuskustannusten korvauksen tuomioistuimen määräämänä summana, käsittelee tuomittua summaa bruttomääränä.

On kuitenkin syytä muistaa, että säädöksissä ei ole nimenomaisesti mainittu oikeudellisen edustuskustannusten määrän käsittelemistä bruttomääränä, mikä tarkoittaa, että veroviranomaiset esittävät asiasta erilaisia ​​näkemyksiä. Siksi kannattaa harkita yksilöllisen tulkinnan hakemista, jonka ansiosta voimme varmistua siitä, että mahdollisen tarkastuksen sattuessa määrätyn edustuskustannussumman käsittely bruttosummana ei tule kyseenalaiseksi viranomaisten taholta.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Tuomioistuimen määräämät oikeudelliset edustuskulut, eikä arvonlisäverovelvollisuutta

Jos oikeudellisen edustuksen kustannusten korvaus siirretään suoraan jollekin osapuolelle, tällainen toiminta ei ole arvonlisäveron alaista. Tämä johtuu siitä, että varoja vastaanottava osapuoli ei tee rahallista sopimusta toisen osapuolen kanssa, joten osapuolten välillä ei ole sopimuksessa määriteltyä oikeussuhdetta.

Verohallinnon johtajan 22.5.2018 antamassa yksittäisessä tulkinnassa 0112-KDIL1-2.4012.174.2018.1.PG koskien tavaroiden ja palveluiden verotusta oikeudellisen edustuskustannusten verotuksen alalla, perintätoimintaa harjoittava yritys ostaa velkojilta velallisten alkuperäisiä saatavia niiden perimiseksi. Alkuperäisten velkojien kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti kassasaamiset siirretään. Mikäli hankittuja saamisia ei saada perityksi sovinnollisesti, yhtiö aloittaa velallisia vastaan ​​oikeudenkäynnin ja vastaa edustuksen kuluista sitä edustavan asianajajan palkkion muodossa. Asianajaja edustaa yritystä oikeudenkäynneissä, joista hän saa asianmukaisen korvauksen arvonlisäverolaskun kautta. Tuomioistuimet päättävät nostettujen kanteiden seurauksena annetuissa tuomioissa oikeudellisen edustuskustannusten korvaamisesta ja niiden määrästä ja veloittavat oikeudenkäynnin hävinneen vastaajalta. Hakija tiedusteli, onko yhtiön velalliselta saama ja tuomioistuimen määräämä oikeudellisen edustuskustannusten korvaus tavara- ja palveluveron alaista.

Verohallinnon johtaja totesi seuraavaa:

[…] Toiminta on verollista vain, jos sitä harjoitetaan velvoitesopimuksen perusteella ja jompaakumpaa kaupan osapuolta voidaan pitää tämän toiminnan välittömänä edunsaajana. Saadun maksun ja maksajalle koituvan hyödyn välisen suhteen on kuitenkin oltava riittävän suora ja selkeä, jotta voidaan sanoa, että maksu suoritetaan vastineeksi tästä palvelusta.”.

[…] Tuomioistuimella määrätty oikeudenkäyntikulujen korvauksen määrä ei liity millään tavalla vastikkeen saamiseen. Siten on oletettava, että tässä nimenomaisessa tapauksessa yritys, joka saa velallliselta korvauksen oikeudellisen edustuksen kuluista, ei tarjoa velalliselle pykälässä tarkoitettuja palveluja. 8 sek. 1 §, joten tämä toiminta ei ole veronalaista”.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sopimuksessa olevat määräykset ratkaisevat mahdollisen arvonlisäveron perimisen oikeudellisen edustuksen kuluihin.