Tavaramerkin rekisteröinnin kustannukset - miten se kirjataan oikein?

Verkkosivusto

Yrityksen pyörittämiseen liittyy joskus omien tavaroiden tai palveluiden merkitseminen. Tätä toimintoa suorittaa tavaramerkki, jolla on myös tärkeä rooli yrityksen imagoa ja brändin tunnettuutta rakentaessa. Yrittäjälle, joka päättää suojata tavaramerkkinsä, aiheutuu kuluja sen rekisteröinnistä. Heidän ratkaisunsa herättää epäilyksiä. Tarkastellaan, miten tavaramerkin rekisteröinnistä aiheutuvat kustannukset kirjataan - suoraan kuluihin vai aineettomaksi hyödykkeeksi, jolle tehdään poistoja?

Tavaramerkin käsite

Kuten Art. 30. kesäkuuta 2000 annetun teollisoikeuslain 120 §:n mukaan mikä tahansa symboli, joka voidaan esittää graafisesti, katsotaan tavaramerkiksi. Sen tulee olla selvästi erotettavissa muista olemassa olevista merkeistä. Graafinen symboli voi periaatteessa olla erityisesti sana, piirros, koriste, väriyhdistelmä, tilamuoto, mukaan lukien tuotteen tai pakkauksen muoto, sekä melodia tai muu äänimerkki.

Oman tavaramerkin kustannukset

Tavaramerkkioikeuden luomisesta syntyy erilaisia ​​kustannuksia. Ne koskevat:

  • tavaramerkin rekisteröinti,

  • patenttiasiamiehen palkkio,

  • viralliset maksut tavaramerkkisuojasta tietyn ajan.

Hyväksytyt tavaramerkkikulut

Tavaramerkin rekisteröinnistä aiheutuneet kulut ja patenttiasiamiehen palkkio liittyvät kertaluonteiseen tapahtumaan ja niiden syntyminen on tavaramerkkisuojaoikeuden saaminen, joten ne tulee kirjata kertaluonteisina kuluina kulun syntymispäivänä. . Ilmoittautumismaksun tapauksessa varaus tehdään maksupäivänä (maksuvahvistuksen perusteella), jolloin luodaan sisäinen todiste.

Näiden kulujen sisällyttäminen verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin on tarkoituksenmukaista, jos ne ovat rationaalisia ja taloudellisesti perusteltuja harjoitettuun liiketoimintaan liittyviä kuluja ja niiden syntyminen liittyy tulonlähteen saamiseen, turvaamiseen tai säilyttämiseen, lukuun ottamatta §:ssä mainittuja. PIT-lain 23 §.

Toisaalta tavaramerkkisuoja myönnetään 10 vuodeksi, ja sitä on mahdollista jatkaa. Näin ollen tavaramerkin suojausmaksu koskee verovuoden ylittävää ajanjaksoa, eikä sitä voida periä suoraan kuluiksi.

ALV-lain mukaista tavaramerkin suojausoikeutta ei voida pitää käyttöomaisuutena, mutta se voi muodostaa 30.6.2000 Teollisoikeuslaissa määriteltynä oikeutena aineettoman hyödykkeen.

Ostolla hankitun tavaramerkin rekisteröintikulut

Oikeus suojata tavaramerkkiä - art. ALV-lain 22b §:stä tehdään poistot, jos se täyttää seuraavat ehdot:

  • hankittiin,

  • sopiva käytettäväksi hyväksymispäivänä,

  • merkkiä käytetään yli vuoden ajan,

  • on hyväksytty liiketoimintaan tai otettu käyttöön asianmukaisen sopimuksen, esimerkiksi lisenssisopimuksen, vuokra- tai vuokrasopimuksen perusteella.

Tavaramerkin omistusoikeuden saaminen voi tapahtua oston, vaihdon, luontoissuorituksen, lahjoituksen, perinnön tai muun sellaisen sopimuksen seurauksena, joka velvoittaa luovuttamaan identiteetiksi merkityn esineen omistusoikeuden.

Oikeus suojata hankittu tavaramerkki on yrityksen aineeton omaisuus. Sen arvo tulisi kirjata "käyttöomaisuuden ja aineettomien hyödykkeiden rekisteriin", jotta poistot voidaan tehdä yleisten sääntöjen mukaisesti. Jos ainesosan arvo on pieni (alle 10 000 zlotya), siitä voidaan tehdä poistoja kerran kuukaudessa, jolloin se otetaan käyttöön, tai seuraavan kuukauden aikana. Poistot koskevat vain hankittuja (toissijaisia) tavaramerkkejä, jotka ovat jo olemassa ja jotka on aiemmin rekisteröity Patenttivirastossa. Tärkeää on, että itse tavaramerkki ei ole poistojen alainen, vaan sitä koskeva suojalaki.
Lisäksi tavaramerkkisuoja olisi kirjattava "kiinteiden ja aineettomien hyödykkeiden rekisteriin" myös silloin, kun arvo on alle 10 000 zlotya - artiklan mukaisesti. 22f kohta. PIT-lain 3 §.

Oma tuotemerkki

Tilanne on toinen sellaisen tavaramerkin tapauksessa, joka on valmistettu itse, eli yritys rekisteröi tavaramerkin itsenäisesti Patenttivirastossa. Tavaramerkkisuojaoikeutta ei tässä tilanteessa voida luokitella poistoihin asetettavaksi aineettomaksi hyödykkeeksi.

Säännökset jättävät poistoista pois menot, jotka ovat syntyneet aineettoman hyödykkeen, kuten tavaramerkin, tuottamiseksi yksinään, eivätkä salli sen alkuarvon määrittämistä. Yrittäjän tulee sisällyttää kuluiksi omaan tavaramerkkiinsä liittyvät kulut.

Veroviranomaisen kanta tavaramerkkioikeuden kuoletukseen sisältyi valtiovarainministeriölle 17.5.2013 päivättyyn kirjeeseen nro DD6 / 8213/59 / MDA / 2012 / DD-604/2012, julkaistu Verotiedotteessa nro 3 2013. jossa selitetään seuraavaa:

(...) mahdollisuus tehdä veropoistoja tavaramerkkioikeudesta syntyy, kun verovelvollisella on sen hankintapäivänä patenttiviraston lainvoimaisen päätöksen perusteella erityinen oikeussuoja eli toissijaisen hankinnan yhteydessä tapahtuu, eikä ensisijainen - liittyy siihen tosiasiaan, että patenttivirasto tekee päätöksen. Jälkimmäisessä tapauksessa on katsottava, että oikeus syntyy, eikä siitä siksi tehdä poistoja.

Esimerkki 1.

Yritys X hankki tavaramerkin apporttioikeuden. Voiko se alentaa tämän tavaramerkin suojaoikeutta sen rekisteröinnin jälkeen?

Oikeus tavaramerkkiin syntyy sen ensimmäisen rekisteröinnin yhteydessä, jolloin suojaoikeuden arvo tulee kirjata "käyttöomaisuuden ja aineettomien hyödykkeiden rekisteriin" ja tehdä sen jälkeen poistot. Tavaramerkin ja tavaramerkkioikeuden käsite on tehtävä ero. Toissijaisen tavaramerkin ostavan yrittäjän tulee kirjata siihen liittyvät kulut suoraan kuluihin.

Yhteenveto

Tavaramerkkiin liittyvien kustannusten selvitystapa ei ole selvä. Itse sen rekisteröintiin liittyvät kulut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja niiden syntymispäivänä. Tavaramerkin suojausoikeuteen suoraan liittyvät tavaramerkin rekisteröintikustannukset laskutetaan kuitenkin tavaramerkin hankintatavasta riippuen - onko kyseessä valmistettu (ensisijainen) tai hankittu (toissijainen) tavaramerkki.