Sopimussakkot työoikeudessa - ovatko ne sallittuja?

Palvelus

Sopimussakko on siviilioikeudellinen instituutio, joka koostuu mahdollisuudesta määrätä sopimuksessa, että sopimuksen täyttämättä jättämisestä tai virheellisestä täyttämisestä johtuvat vahingot korvataan maksamalla tietty summa. Työoikeus on erityinen ja erillinen siviilioikeuden ala. Työlaki taiteessa. 300 §:ssä säädetään kuitenkin, että asioissa, joista ei säädetä työlain säännöksillä, työsuhteeseen sovelletaan siviililain säännöksiä, jolleivät ne ole työoikeuden periaatteiden vastaisia. Tästä syystä herää kysymys, sisältääkö tämä viittaus sopimussakkoja?

Sopimussakkot työoikeudessa

Sopimussakko on velkojalle maksettava sopimuksessa määritellyn kiinteämääräisenä vahingon suuruudesta riippumatta. Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä on myös väitetty, että se, että velallinen todistaa, ettei velkojalle ole aiheutunut vahinkoa, ei vapauta häntä velvollisuudesta maksaa sopimussakko [Korkeimman oikeuden seitsemän tuomarin kokoonpanon ratkaisu - Siviilijaosto - oikeussääntö, 6. marraskuuta 2003, III CZP 61/03].

Siviililain mukaan sopimuksessa ilmoitettua määrää suurempia vahingonkorvauksia ei lähtökohtaisesti voida vaatia. On kuitenkin mahdollista pyytää tuomioistuinta alentamaan sopimussakkoa tilanteessa, jossa velvoite on suurelta osin täytetty tai kun velalliselle määrätty seuraamus on törkeän kohtuuton.

Rajoitetun työntekijän vastuun periaate

Toimielimen muodon vuoksi sopimussakkot herättävät vakavia epäilyksiä ja niiden mahdollisuutta soveltaa niitä työlainsäädännössä. Edellä mainittu viittaus siviililakiin mahdollistaa tällaiset hoidot, mutta samalla rajoittaa työsopimusten vapautta ja tuo esiin tarpeen noudattaa työlainsäädännön periaatteita.

Yksi tärkeimmistä työoikeuden periaatteista on työntekijöiden etuoikeuksien periaate. Art. Työlain 18 1 §:n mukaan työsopimuksen määräykset eivät saa olla työntekijälle epäedullisempia kuin työlain säännökset. Sopimusvapauden periaatetta käytetään luonnollisesti muotoilemaan työnantajan ja työntekijän keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta sen rajoituksena tässä tapauksessa on se, että työntekijää koskevia määräyksiä ei voida tehdä epäedullisemmaksi kuin työvoiman takaamat määräykset. laki.

Toisaalta työntekijän vastuuta on säännelty yksityiskohtaisesti työlain säännöksissä, joten näiden määräysten kiertämistä sopimussakkoilla ei voida hyväksyä. On selvää, että tällainen työntekijän vastuun muotoileminen olisi yleisiä periaatteita epäedullisempi. Jos työnantaja kuitenkin päättää muuttaa työntekijän vastuuta ottamalla käyttöön sopimussakkoja, nämä säännökset ovat lain vastaisesti pätemättömiä ja korvataan automaattisesti asiaankuuluvilla työlain säännöksillä.

Sopimussakkot työntekijän eduksi

On kuitenkin huomioitava, että jos sopimussakkoa ei aina sisällytetä työsopimukseen, se uhkaa työntekijän etuoikeutettua asemaa. Tilanne on päinvastainen, kun työnantaja on velvollinen maksamaan kertakorvauksen, jos sopimusta rikotaan. Korkein oikeus totesi, että "(...) pykälän valossa. Työlain 300 pykälän mukaan siviililain säännösten asianmukaisen soveltamisen edellytyksenä on, että ne ovat ristiriidassa työoikeuden periaatteiden kanssa, että työntekijälle varataan sopimussakko, jos työsopimus irtisanotaan. jos työnantaja rikkoo sopimusehtoja, ei riko työlain periaatteita. Erityisesti se kuuluu sopimusvapauden periaatteen (siviililain 3531 §) määrittelemiin rajoihin, joita ei ole rajoitettu, kuten työlainsäädännön säännöksistä poikkeavien sopimusvaraumien vahingoksi. työntekijä (vrt. työlain 18 §:n 1 ja 2 momentti) " [Korkeimman oikeuden työ-, sosiaali- ja julkisasiain jaoston tuomio, 8. marraskuuta 2012, II PK 103/12].

Sopimussakkot esityösopimuksessa

Esityösopimusta ei ole työlaissa säännelty, vaikka se on usein käytetty käytännössä. Oikeuskäytännössä kuitenkin tunnustetaan sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja osoitetaan tarve soveltaa siviililain asiaankuuluvia säännöksiä sen tekemisen periaatteisiin osana viittausta siihen art. 300 työlain [korkeimman oikeuden päätös 21. kesäkuuta 1972, III PZP 13/72, OSNC nro 11/1972, kohta 201].

Näin ollen esisopimuksen tekemisen perusteena on 1999/2004 11 §. Siviililain 389 §:ssä. Toisaalta Art. Siviililain 390 §:ssä viitataan tällaisen sopimuksen tekemisen vaikutuksiin, mikä osoittaa, että jos luvatun sopimuksen tekemiseen velvollinen välttelee sen tekemistä, toinen osapuoli voi vaatia korvausta sille aiheutuneesta vahingosta luottaen luvatun sopimuksen tekemiseen. . Tiedostetaan, että esisopimuksen osapuolet voivat säännellä tätä vahingonkorvausvastuuta eri tavalla, mukaan lukien sopimussakko.

Kilpailukieltosopimus

Kilpailukieltosopimuksen katsotaan liittyvän läheisesti työsuhteeseen. Kilpailulauseke, joka on useimmiten osa työsopimusta, on säännelty työlaissa. Korkein oikeus huomauttaa kuitenkin, että: "(...) §:n mukaan. Siviililain 483 §:ssä on sallittua tehdä sopimussakko kilpailulausekkeessa. Näin ollen vahingonkorvaus, joka aiheutuu siitä, että työntekijä ei ole noudattanut velvollisuuttaan pidättäytyä kilpailullisesta toiminnasta (vahinkovelvollisuus), voi tapahtua sopimussakkona. Tämän säännöksen oikea soveltaminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että sen määrää on rajoitettava työoikeuden periaatteiden mukaisesti, erityisesti työnantajan riskin ja työntekijän rajoitetun vastuun mukaisesti "[Korkeimman oikeuden tuomio - Työ, sosiaalivakuutus ja julkiset asiat, 5. huhtikuuta 2005, ., I PK 196/04].

Samalla on muistettava, että sopimussakko voidaan varata vain silloin, kun työsuhteen päättymisen jälkeen on voimassa kilpailukielto. Tämä johtuu siitä, että: "Tekemällä työsuhteen aikana kilpailukieltosopimuksen (työlain 1011 pykälä) syntyy työntekijän velvollisuus pidättäytyä työnantajan kannalta kilpailukykyisestä toiminnasta ja työsuhteen alaisen työn suorittamisesta, joka kuuluu työsuhteessa tai muulla tavalla tällaista toimintaa harjoittavan yhteisön osalta. Työntekijä on vastuussa tämän velvoitteen rikkomisesta työlain säännösten mukaisesti. Art. Siviiliprosessilain 1011 2 §:n mukaan työnantaja, jolle on aiheutunut vahinkoa työntekijän kilpailukiellon rikkomisesta, voi vaatia sen korvausta 1 luvun viidennen luvun säännösten eli 1 §:n mukaisesti. taide. 114 - 122 KP ”[Korkeimman oikeuden työ-, sosiaali- ja julkisasiain jaoston tuomio, 10. lokakuuta 2003, I PK 528/02]. Tällöin siis pätee etuusperiaate, eikä vastuuta voida ottaa käyttöön tiukemmin ehdoin kuin työlaissa on voimassa.

Vastaavista syistä on mahdotonta määrätä sopimukseen sopimussakkoa, joka velvoittaisi työntekijän pitämään salassapitovelvollisuuden työsuhteen aikana.

Tärkeä kysymys on myös kilpailukieltosopimuksessa määrätyn sopimussakon suuruus. Korkein oikeus ratkaisi asian ja huomautti, että: "Sen suuruutta tulee mukauttaa työoikeuden periaatteiden, erityisesti työnantajan riskin ja työntekijän rajoitetun aineellisen vastuun perusteella" [Korkeimman oikeuden tuomio - Työkamarinen , sosiaaliturva ja julkiset asiat, 27. tammikuuta 2004., I PK 222/03]. Sopimussakkon määrä ei siis saa poiketa karkeasti työntekijälle kilpailulausekkeen noudattamisesta varatusta korvauksesta.

Meidän on työnantajana siis muistettava, että meille edullisen sopimussakon käyttöönottoa työoikeudellisiin sopimuksiin ei pääsääntöisesti voida hyväksyä. Korkein oikeus sallii kuitenkin poikkeuksia tästä säännöstä kilpailukieltosopimuksen osalta työsuhteen ja esityösopimuksen päätyttyä. Pelkästään seuraamuksen määräämisen hyväksyttävyys ei kuitenkaan tarkoita vapautta määrätä sen suuruus.