Polttoainekortit ja arvonlisäveron vähennysoikeus unionin tuomioistuimen tuomion valossa

Palveluvero

Autokannan omaavissa yrityksissä oli yleinen käytäntö maksaa polttoaine polttoainekorteilla. EU:n tuomioistuimen tuomion jälkeen on ollut monia epäilyksiä saatujen polttoaineen ostoa todistavien laskujen ostoihin sisältyvän veron vähentämisen oikeellisuudesta. On kyseenalaista, onko polttoaineen osto polttoainekortilla tavaran luovutusta vai rahoituspalvelua. Siksi selitämme, onko polttoainekorttien kautta tehdyn oston arvonlisäverovähennys mahdollista.

Polttoainekortit polttoainetoimituksena

Art. 7 sek. Tavara- ja palveluverosta 11. maaliskuuta 2004 annetun lain 8 §:n - jäljempänä arvonlisäverolaki - 8 §:n mukaan, jos useat yhteisöt toimittavat saman tavaran siten, että ensimmäinen niistä luovuttaa tavaran suoraan viimeiselle ostajalle, tunnustaa on selvää, että tavaran toimittamisen teki kukin näihin toimiin osallistuvista yksiköistä. Nämä ovat ns ketjutoimitukset.


Valitettavasti ketjutoimituksia koskevien arvonlisäveron säännösten analysointi herättää epäilyksiä polttoainekorttia käyttävän polttoaineen toimittamisen tunnustamisesta ketjutoimitukseksi. No, ketjutransaktioiden tapauksessa entiteetti P2 (yllä oleva kaavio) päättää milloin, mitä tavaroita ja ennen kaikkea kuinka paljon entiteetti P1 antaa suoraan liikkeelle.

Polttoainekorttien käytön yhteydessä entiteetillä P2 ei ole tietoa summasta, jolla taho P3 ostaa tavarat (polttoainetta) ja mistä se ostaa (aina entiteetiltä P1). Meidän tilanteessamme entiteetti P2 on polttoainekortin yritys (toimittaja) ja entiteetti P3 polttoainekorttia käyttävä yritys.

On kyseenalaista, tapahtuuko tällaisia ​​toimituksia polttoaineen (ja muiden tavaroiden) toimituksissa, jotka maksetaan ns. polttoainekortit (muiden verovelvollisten kuin polttoainetta tosiasiallisesti myyvien tahojen myöntämät).

Valtiovarainministeriö kehitti EU:n tuomioistuimen havaintojen perusteella ja toimitti sen kuultavaksi malliluettelon kriteereistä, joista polttoainekortin myöntäjän ja sen käyttäjän välisten tapahtumien pätevyys riippuisi. Nämä sisältävät:
- vastuu ostettujen tuotteiden virheistä,
- vaikutus käyttäjän ostamien tavaroiden hintaan,
- hyvitysten (alennusten) myöntäminen,
- taloudellisten ehtojen ja selvitysten vahvistaminen,
- vaikutus polttoainekorttien käyttötiheyteen ja -paikkaan,
- kortin lukitseminen, esimerkiksi syntyvän velan tapauksessa.

Milloin olemme tekemisissä rahoituspalvelun kanssa?

Art. 88 sek. Arvonlisäverolain 3a 2 momentin mukaan arvonlisäveron tai arvonlisäverosta vapautettuja liiketoimia osoittavat laskut eivät ole lähtökohtana luovutetun veron alennukselle ja veroeron palautukselle tai ostoihin sisältyvälle veroilmoitukselle. Perustuu artikkeliin. 43 sek. 1 kohta 40 ovat vapautettuja arvonlisäverosta muun muassa kaikenlaisiin maksutapahtumiin liittyvät palvelut.

Polttoainekorttien käytön oikeaa tunnustamista koskeva kiista oli useiden erillisten tuomioiden aiheena (vrt. Euroopan unionin tuomioistuin 6. helmikuuta 2003 asiassa C-185/01 antamassaan tuomiossa, korkein hallinto-oikeus tuomio 14. elokuuta 2012, I FSK 1177 / 11 tai läänin hallinto-oikeus 26. maaliskuuta 2015 annetuissa tuomioissa, III SA / Wa 158/15 ja 25. tammikuuta 2017, III SA / Wa 3378/15).

Alv-vapaana luottojärjestelynä voidaan pitää tytäryhtiöilleen polttoainekorttien tarjoamista, joiden avulla ne voivat toimittaa polttoainetta ajoneuvoihin. Tämä on seurausta tuomioistuimen 15. toukokuuta 2019 antamasta tuomiosta. Asia koski itävaltalaista yritystä, jonka Puolan veroviranomaiset kieltäytyivät palauttamasta polttoainekorttien kautta tehtyihin polttoaineostoihin liittyvää arvonlisäveroa. Kaikki polttoainekorttitapahtumat hoiti keskitetysti itävaltalainen emoyhtiö, joka sai polttoainetoimittajilta laskut, joista käy ilmi erityisesti polttoaineen osto arvonlisäverollisesti. Tämän jälkeen yritys laskutti polttoaineen uudelleen kunkin kuukauden lopussa tytäryhtiöilleen ja veloitti niiltä 2 %:n maksun. Kysymys oli siitä, toimitettiinko polttoaine emoyhtiölle ja myykö se sitten polttoaineen puolalaiselle tytäryhtiölle.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

On huomattava, että emoyhtiö rajoittui antamaan puolalaiselle tytäryhtiölle polttoainekorttien kautta tavanomaisen välineen tämän polttoaineen hankkimiseksi ja toimi siten vain välittäjänä tämän hyödykkeen hankintatapahtumassa. Jos todetaan, että tytäryhtiölle ei ole toimitettu polttoainetta, emoyhtiö ei voi hakea arvonlisäveron palautusta sille laskuista, jotka on maksettu Puolan tytäryhtiön huoltoasemilla suorittamista polttoainetoimituksista.

Asiaa tutkiessaan unionin tuomioistuin päätti, että polttoainekorttien myöntäminen polttoaineen toimittamiseen kuljetusta suorittavien tytäryhtiöiden ajoneuvoihin ei ole "tavaroiden luovutusta" vaan "palvelujen tarjoamista". Tämä palvelu on arvonlisäverotonta luotonantopalvelua. Itävaltalainen yritys veloittaa puolalaselta yhtiöltä 2 %:n maksun. Se on hänen palkkionsa hänen puolalaiselle tytäryhtiölleen suorittamasta palvelusta. Se tarjoaa siis rahoituspalvelua rahoittamalla polttoaineen oston etukäteen ja toimii siten kuin tavallinen rahoitus- tai luottolaitos.

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa Vega International Car Transport and Logistic - Trading GmbH vastaan ​​Varsovan verokamarin johtaja, tiedostoviite. C-235/18, korosti, että polttoainekorttien toimittaminen on rahoitustapahtumaa, koska polttoainekortin käyttäjä ostaa polttoainetta suoraan toimittajilta oman harkintansa mukaan: polttoaineaseman valinnasta alkaen polttoaineen tyyppiin, määrään asti. polttoaine ja sen käyttötapa.

EU-tuomioistuin korosti, että tällaiset vapautetut liiketoimet määritellään tarjottavien palvelujen luonteen mukaan eikä pankkien ja rahoituslaitosten tarjoaman palveluntarjoajan tai vastaanottajan mukaan.

Onko mahdollista vähentää arvonlisäveroa polttoainekortilla tehdystä ostosta?

Oikeuskäytännössä on havaittavissa näkemyseroja siitä, ostaako ja jälleenmyykö polttoainekortin "myöntäjä" (tapahtuman rahoittava taho), joka mahdollistaa polttoaineen rahattoman toimituksen yrityksille. (tavaroiden luovutus), tai sen yhteydessä, että se ei hanki tai siirrä omistajana polttoaineen määräämisoikeutta, se tarjoaa vain rahoituspalvelua. Jokainen tapaus tulee arvioida erikseen, ja lopullisen arvioinnin tulee olla urakoitsijoiden välisten sopimusmääräysten tulos.

Oikeuksien ja velvollisuuksien arviointi sen oikean tunnustamisen kannalta, onko hankinta tavaran luovutus vai rahoituspalvelu, on tärkeää ostoihin sisältyvän veron vähentämisen kannalta. Valtiovarainministeriö käynnisti elokuussa 2019 julkiset kuulemiset veronmaksajien suojelemiseksi ilmoittamalla erityissäännöt, missä olosuhteissa polttoainekortilla tapahtuvat liiketoimet luokitellaan rahoituspalveluiksi tai tavaroiden tai palveluiden toimittamiseen. Tekstin valmistelupäivään mennessä edellä mainitussa ei ole selkeitä ohjeita valtion elinten ilmoittaman laajuuden.

Samalla on korostettava, että verovelvollisilla on arvonlisäverolain säännösten mukaisesti siltä osin kuin tavaroita ja palveluita käytetään verollisen toiminnan harjoittamiseen, oikeus alentaa maksettavan veron määrää panoksen määrällä. verottaa. Art. 88 sek. Arvonlisäverolain 3 a § 2 momentti ei ole peruste luovutusveron alennukselle ja veroeron palauttamiselle tai ostoihin sisältyvän veron palauttamiselle, laskut ja tulliasiakirjat, jos laskulla todistettu liiketoimi ei ole veronalaista. tai on vapautettu verosta. Jos siis tietty toiminta ei ole arvonlisäveron alaista tai hyötyy verovapaudesta ja myyjä kuitenkin verottaa sitä, ostajalla ei ole oikeutta vähentää arvonlisäveroa väärin laaditun laskun perusteella, myyjä on kuitenkin , velvollinen maksamaan myyntiveron.