Sopimussakko – mitä sovelletaan siviilisopimuksiin?

Palvelus

Sopimussakko on erityinen muoto sopimuspuolten etujen turvaamiseksi – se kannustaa velallista täyttämään velvoitteensa. Lisäksi tämä laitos korvaa osittain korvauksen, koska tilanteessa, jossa velallinen laiminlyö velvoitteensa tai suorittaa sen virheellisesti, sopimussakkosäännös velvoittaa häntä korvaamaan käyttäytymisellään aiheuttaman vahingon.

Sopimussakkoa säännellään pykälässä. 483 siviililain (jäljempänä siviililaki). Kyseessä on eräänlainen kertakorvaus - osapuolet määrittelevät sopimusta tehdessään etukäteen sopimussakon suuruuden, jos velallinen laiminlyö tai täytä velvoitteensa virheellisesti. Tämä sakko on tarkoitettu korvaamaan velvoitteen laiminlyönnistä tai virheellisestä suorittamisesta aiheutuvia kielteisiä seurauksia. Sopimussakko on siis eräänlainen korvaus aiheutuneesta vahingosta. Mitä tapahtuu, kun vahinkoa ei synny tai syntyy, mutta se on verrattomasti pienempi kuin sopimussakon määrä? Sillä ei ole väliä - velallisen on maksettava se.

Sopimussakon luonne

Sopimussakon asettamisen tärkein piirre on se, että se voi syntyä vain sopimuksen tekemisen seurauksena. Sitä ei ole mahdollista varata yksipuolisen ilmoituksen sisällöstä tai muusta toiminnasta, joka ei ole sopimus. Näin ollen kyseisen varauksen pätevyys riippuu molempien sopimuspuolten yksimielisestä aikomuksesta.

Ei-rahallisiin sopimuksiin voidaan soveltaa sopimussakkoa - asianomainen laitos ei voi taata rahallisia vastuita. Rahallisissa sopimuksissa lakisääteinen korko kohtaa vakuuden. Ei ole velvollisuutta sisällyttää sakkoa samaan sopimukseen, johon velvoitteen laiminlyönti tai virheellinen täyttäminen liittyy. Sopimussakolla taatulla velvoitteella voi hyvinkin olla sopimuksenulkoinen lähde.

Sopimussakko ja korvaus

Kuten jo mainittiin, sopimussakkolla on takuu- ja korvaustoiminto. Sen perusteella velkojalla on oikeus vaatia velalliselta korvausta ei-varallisen velvoitteen täyttämättä jättämisestä tai virheellisestä suorittamisesta. Art. Siviililain 484 1 §:n mukaan vahingon määrällä ei ole merkitystä sopimussakkon maksuvelvollisuuden kannalta. Tämän vahvistaa korkein oikeus 13.2.2014 antamassaan tuomiossa V CSK 45/13, jossa todetaan:

jos velkojalle ei ole aiheutunut vahinkoa, tämä ei vapauta velallista sopimussakkon maksuvelvollisuudesta”.

Edellä esitetystä johtuen ja myös siitä syystä, että siviililaissa ei säädetä sopimussakkojen enimmäismääristä, sopimussakkoja määrätään nykyisessä oikeudellisessa ja taloudellisessa tilanteessa erillään todellisesta korvaustoiminnasta, usein huomattavasti arvon ylittäviä. mahdollisista menetyksistä, joita voi syntyä sopimuksen täyttämättä jättämisestä tai virheellisestä suorittamisesta. Lisäksi sopimussakkoja käyttävät useimmiten suuret yritykset, jotka tekevät sopimuksia kuluttajien kanssa vakiosopimuksilla (esim. tietoliikennepalvelujen tarjoajat). Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttajalla ei ole vaikutusta sakon määrään.

Näin ollen ainoa edellytys sopimussakkon maksamiselle on tietyn velvoitteen laiminlyönti tai virheellinen täyttäminen. Käytännössä käsiteltävälle laitokselle ei kuitenkaan ole väliä, sitoutuiko velallinen tietyn velvoitteen täyttämiseen ollenkaan vai täyttikö hän sen virheellisesti - kaikenlaisesta velvoitteen rikkomisesta voidaan tuomita seuraamusmaksu. Sopimuksen vapauden periaatteen mukaisesti sopimuksen tehneet osapuolet voivat kuitenkin varata sen vain siinä tapauksessa, että velvoitetta ei ole täytetty ollenkaan tai tietyntyyppisiä rikkomuksia varten.

Pyyntö sakon alentamisesta

Saattaa vaikuttaa siltä, ​​että velallisella ei ole mahdollisuutta välttää sakkoa kokonaan. Se voi kuitenkin minimoida sen, jos: osoittaa ja perustelee, ettei velkoja ole aiheuttanut vahinkoa; velvoite on täytetty osittain; sovittu sopimussakko on törkeän liiallinen.

Käsittelemme törkeän kohtuutonta sakkoa, jos vahingon arvioidun määrän ja sopimussakon määrän välinen epäsuhta on liiallinen. Łódźin muutoksenhakutuomioistuin totesi 24. maaliskuuta 2017 antamassaan tuomiossa I ACa 1238/16, että:

Sopimussakon alentamiseksi ei riitä, että todetaan, että sopimussakko on kohtuuton, vaan on todettava, että se on liiallinen, saavuttaa "bruton" tason ja siten suhteeton tavoitteisiin ja oletuksiin nähden. tarjoilla”.

Velallinen voi vaatia sopimussakkon alentamista myös silloin, kun velvoitteen täyttäminen on tullut mahdottomaksi ilman hänen syytään tai kun vahingon on aiheuttanut velallinen itse.

Sopimussakko ja muu kuin rahallinen velvoite

Siviililain säännösten mukaan vain ei-varallisista vastuista voidaan turvata rahallinen seuraamus. Jos rahallista velvoitetta vastustetaan, sopimussakko ei kuitenkaan koskaan tule voimaan. Tällainen päätös on pätemätön itse säädöksen johdosta 12 artiklan mukaisesti. Siviililain 58 §:n 1 momentin yhteydessä vitsi. Siviililain 483 1 §.

Käytännössä voimme kuitenkin usein kohdata sopimussakkoja sopimuksissa, jotka ensisilmäyksellä näyttävät olevan rahallisia. Tällaista menettelyä yrittäjät käyttävät esimerkiksi kauppasopimuksissa, joissa he varaavat hinnan maksuvelvollisuuden lisäksi myös velvollisuuden noutaa ostettu tavara. Jos ostaja ei sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen maksa sovittua hintaa eikä nouda tavaraa, myyjä perii sovitulle myyntisummalle lakisääteisen koron ja tavaran noutamatta jättämisestä sopimussakkon. Tällainen käytös on sen lisäksi, että se on epäeettistä, myös laitonta.Nykyisen oikeuskäytännön valossa olisi oletettava, että sopimus on luonteeltaan sama kuin päävelvoite. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyseessä on hintasääntely, kun taas kaikki muut ostajan velvoitteet ovat satunnaisia. Olisi vaikea hyväksyä osapuolten oikeudellisen aseman eroamista, jos hyväksytään se olettamus, että ostajan laiminlyönti suorituksen suorittamisessa voidaan turvata sopimussakolla sopimuksessa, jossa kaksinkertainen vaikutus on poissuljettu, mutta ei silloin, kun tällainen vaikutus ilmenee. samaan oikeussuhteeseen.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Sopimussakon määrä

Sopimussakkon suuruus eli määrä, joka velallisen on maksettava sopimusrikkomuksesta, on määriteltävä tarkasti. Sitä ei kuitenkaan tarvitse määrittää summana, vaan se voidaan määritellä myös prosentteina suojatun palvelun tai koko sopimuksen arvosta.

Käytännössä keskusteltua laitosta käytetään hyvin usein tiettyinä ajanjaksoina, esimerkiksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi. Tällöin velallinen on yleensä velvollinen maksamaan tietyn summan jokaisesta viivästyspäivästä, viikosta tai kuukaudesta. On tärkeää, että tällaisten sopimussakkojen määrää ei rajoiteta millään lailla. Näin ollen voi käydä niin, että näennäisen pienestä sopimussakkosta tulee hyvin lyhyessä ajassa vastuun arvon merkittävästi ylittävä määrä. Jos sopimuksessa määrätään useampi kuin yksi sopimussakko tai jos sakko lasketaan velallisen viivästysjaksolta, on hyvä rajoittaa sopimussakkon enimmäistasoa, esimerkiksi 15 % edun arvosta.

Sopimussakko ja takuusakko

Liiketoimissa voimme kohdata myös sopimusehtoja, jotka laajentavat velallisen vastuuta sopimussakkosäännösten määräämää pidemmälle. Yleensä tällaiset määräykset velvoittavat velallisen maksamaan tietyn rahasumman myös siinä tapauksessa, että sopimusrikkomus johtuu syistä, joista velallinen ei ole vastuussa. Valitettavasti tällaiset vastalauseet hyväksytään. Tällöin kyseistä seuraamusta ei päivitetä vasta, kun velkoja on vastuussa vahingosta.

Resepti

Sopimussakkon maksamista koskevan vaatimuksen tulee perustua sopimukseen. Näin ollen vanhentumisajan pituus määräytyy sopimussakon lähteenä olevan sopimuksen mukaan, kunhan kyseessä on sama sopimus, jonka rikkomisesta seuraa tämä sakko. Jos kuitenkin vaaditaan sopimussakkoa sopimukseen perustumattoman velvoitteen rikkomisesta, vanhentumisaika määräytyy tätä suhdetta koskevien määräysten mukaan. Art. Siviililain 120 §:n mukaan vanhentumisaika alkaa siitä päivästä, jona päävaatimus erääntyi. Jos vaateen erääntyminen riippuu oikeutetun tietyn toimenpiteen suorittamisesta, määräaika alkaa siitä päivästä, jona vaatimus erääntyisi, jos oikeutettu ryhtyisi toimeen mahdollisimman aikaisin.

Sopimussakko - yhteenveto

Sopimussakko – vaikka paperilla antaakin vaikutelman, että sen pitäisi suojella velkojien etuja ja kannustaa velallisia varmistamaan, että he täyttävät velvoitteensa asianmukaisesti ja ajallaan – on lähde monille väärinkäytöksille ja yrityksille "ansaita" tietämättömiltä urakoitsijoilta. (enimmäkseen kuluttajat).

Siviililaki sallii vain sopimussakkoja, mutta ei sääntele niitä yksityiskohtaisesti. Siinä ei ilmoiteta sakkojen enimmäismäärää, ei mainita mitään mahdollisuudesta yhdistää sopimussakkot yhteen sopimukseen eikä täsmennetä riittävästi velallisen mahdollisuutta välttää vastuuta, jos tietyn palvelun suorittamatta jättäminen ei ole hänen syynsä. vika.

Tästä syystä on pääteltävä, että sopimussakko voi täyttää korvaavan tehtävänsä vain tasavertaisten osapuolten välillä, esimerkiksi kahden menestyneen yrityksen välillä, tehdyissä sopimuksissa. Silloin rangaistusta koskevat varaukset suojaavat molempia osapuolia ja rangaistuksen määrä on todellinen. Niissä sopimuksissa, joissa osapuolten valta on selvästi suhteeton, esimerkiksi yrittäjän ja kuluttajan välisiä sopimuksia tehtäessä, vain vahvempi osapuoli hyötyy kyseisestä laitoksesta.