Arvonlisäverolain väärinkäyttölaitos – mikä se on?

Palveluvero

Arvonlisäverotulot ovat valtion budjetin pääasiallinen rahoituslähde. Ei siis ihme, että verovirasto haluaa arvonlisäveron keräämisen olevan mahdollisimman tehokasta. Tämän tehokkuuden lainsäätäjä varmistaa pääasiassa ottamalla käyttöön uusia ja uudempia verojärjestelmää sinetöiviä mekanismeja. Yksi tällaisista rakenteista on arvonlisäverolain väärinkäytön instituutio.

Lakisääteinen määritelmä

Asian analysointi kannattaa aloittaa lainaamalla pykälän 1 momentin lakisääteistä määritelmää. 5 sek. 4 ja sek. arvonlisäverolain 5 §. Edellä mainittujen säännösten mukaan lain väärinkäytöllä tarkoitetaan sellaisen toimenpiteen suorittamista osana liiketoimia, jolla lain säännösten mukaisten muotoehtojen täyttymisestä huolimatta pääasiallisena tarkoituksena oli saada veroetuja, joiden myöntäminen olisi vastoin näiden säännösten tarkoitusta.

Oikeuden väärinkäytön tapauksessa harjoitetut toiminnot aiheuttavat vain sellaisia ​​veroseuraamuksia, jotka syntyisivät, jos syntyisi tilanne, joka vallitsisi ilman oikeuksien väärinkäyttöä muodostavaa toimintaa.

Esitetyn määritelmän valossa lain väärinkäytöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa verovelvollinen käyttää tiettyä oikeutta väärin tavalla, joka on vastoin sitä tarkoitusta, jota varten tämä oikeus on perustettu.

On muuten lisättävä, että lainsäätäjä totesi luonnoksen perusteluissa, että uuden säännöksen lisääminen on vain täydentävää, sillä lain väärinkäytön rakenne on jo pitkään näkynyt tuomioistuinten antamissa tuomioissa. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden 5.9.2016 antaman tuomion I FSK 2/15 perusteluista voidaan lukea:

Asiassa tehtyjen toteamusten kokonaisuus sekä riidanalaista kauppaa edeltäneistä että siihen liittyvistä seikoista antaa tuomioistuimen näkemyksen mukaan jakaa viranomaisten ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kannan siitä, että liiketoimi tapahtui lain väärinkäytön edellytyksiä, koska taloudellisten tapahtumien järjestys on järjestetty tietoisesti siten, jotta hakija voisi saada ostoihin sisältyvän veron palautuksen maksamatta luovutusveroa T:ltä. Asian objektiivisista olosuhteista seuraa. että tavoitteena ja siten esitellyn liiketoimiketjun organisoinnin taustalla oleva tietoinen olettamus oli tuottaa hakijalle keinotekoisesti veroetu, joka on vastoin lain suhdetta vähennyksiin (…).

ALV-lain väärinkäytön instituutio - ajatus lain väärinkäytöstä

Oikeuskieltä elämäntilanteisiin käännettäessä on selvennettävä, että lain väärinkäytöllä tarkoitetaan sellaisen verollisen toiminnan harjoittamista osana liiketoimia, joka lain säännösten mukaisista muodollisista ehdoista huolimatta oli pääosin tarkoitettu saada veroetuja, joiden myöntäminen olisi vastoin niiden tarkoitusta.

Tästä seuraa, että oikeuksien väärinkäyttö on laillista ja laillista, mutta niiden käyttötarkoitus ja käsite ovat ristiriidassa sen kanssa. Tämän selitti myös Euroopan unionin tuomioistuin, joka korosti, että lain väärinkäytössä on oltava kaksi tekijää:

  • objektiivinen elementti - ilmenee keinotekoisena luomisena edellytysten saamiseksi tiettyjen etujen saamiseksi; Toiminnan "keinotekoisuus" tarkoittaa sitä, että teko suoritetaan yksinomaan edun saamiseksi eikä sillä ole muuta perustetta; näiden olosuhteiden esiintyminen on aina määritettävä tietyn tapauksen perusteella;

  • subjektiivinen tekijä - halu saada etuja, jotka ovat ristiriidassa EU:n oikeuden tavoitteiden kanssa.

Lain väärinkäyttöä koskevan teon seuraukset

Selvitettyjen säännösten mukaan harjoitetut verotettavat toiminnot aiheuttavat lain väärinkäytössä vain sellaisia ​​verovaikutuksia, jotka syntyisivät, jos syntyisi tilanne, joka olisi vallinnut ilman lain väärinkäyttöä merkitsevää toimintaa.

Tästä syystä veroviranomaiset voivat jättää huomiotta tietylle toiminnalle pääsääntöisesti johtuvat oikeusvaikutukset ja antaa sen sijaan sellaisia ​​vaikutuksia, jotka olisivat syntyneet, jos osapuolet olisivat suorittaneet asianmukaista toimintaa.

Lain väärinkäytön oikeudellinen määritelmä on hyvin yleinen, eikä se sisällä esimerkkejä siitä, mikä voi olla lain väärinkäyttöä. Vastauksen tähän kysymykseen antavat taloustoimissa esiintyvät oppi ja tosiasiatilanteet. Seuraavat on lueteltu tapauksista, jotka saattavat olla alttiina riskille, että niitä pidetään arvonlisäverolain väärinkäyttönä:

  • alennettujen tavaroiden luokittelu eri arvonlisäverokannoista;

  • käyttämällä monimutkaisten etujen käsitettä;

  • tehdä myyntiä 1 PLN:lla;

  • ketjun toimitusjärjestelmän käyttö;

  • sopimusten tekeminen lähipiiriin kuuluvien tahojen kanssa;

  • toimitusten korvaaminen taloudellisilla seuraamuksilla;

  • palvelujen ulkoistaminen;

  • alihankintapalvelut.

Lopuksi on syytä huomata, että lain väärinkäytön käsitettä voidaan soveltaa kaupan arvosta riippumatta, koska laki ei aseta rajoituksia. Tämän seurauksena veroviranomainen voi edellä mainittujen säännösten perusteella tutkia ja analysoida jokaisen liiketoimen.