Tuonti ja vienti arvonlisäveron perusteella - perustiedot

Palveluvero

Nykyään puolalaiset yrittäjät tulevat yhä rohkeammin ulkomaisille markkinoille ja vievät palvelujaan ja tavaroitaan. Myös tavaroiden ja palveluiden tuonti ulkomaisilta urakoitsijoilta yleistyy. Tilastot osoittavat, että tavaroiden ja palveluiden liikevaihto ulkomaille kasvaa joka vuosi. Koska tällaisiin liiketoimiin sovelletaan erillisiä arvonlisäverosäännöksiä, niiden oikeaksi selvittämiseksi kannattaa aluksi tutustua perusteeseen eli arvonlisäverolain sisältämiin määritelmiin. Miten tuonnin ja viennin arvonlisävero tulee ottaa huomioon?

Tuonti ja vienti arvonlisäveron perusteella - käyttöönotto

Perussäädös, josta tavaroiden ja palvelujen maahantuonnin määritelmää etsitään, on arvonlisäverolaki. Tavaroiden tuonti on määritelty art. 2 7 kohta edellä mainituista laki. Sanamuotonsa mukaan tällaisella liiketoimella tarkoitetaan tavaroiden tuontia kolmannen maan alueelta Euroopan unionin alueelle. Kuitenkin Art. arvonlisäverolain 2 §:n 9 momentin mukaan palvelujen maahantuonti on sellaisen palvelun tarjoamista, jonka suorittamiseksi verovelvollinen on 1 momentissa tarkoitettu vastaanottaja. 17 sek. 1 piste 4, eli:

  • laillinen ihminen,

  • organisaatioyksikkö, joka ei ole oikeushenkilö,

  • luonnollinen henkilö,

palvelujen osto, mikäli laissa säädetyt ehdot täyttyvät (a ja b kohta).

taide. 17 sek. 1 piste 4 pistettäa) palveluntarjoaja on verovelvollinen, jolla ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa maan alueella ja kun on kyse palveluista, joille 28e, verovelvollista ei ole rekisteröity 5 §:n mukaisesti. 96 sek. 4, alakohtab) vastaanottaja on: kun on kyse palveluista, joille 28B-asetuksessa tarkoitettu verovelvollinen. 15 tai 15 §:ssä tarkoitettu ei-verovelvollinen oikeushenkilö. 15 §:n mukaisesti rekisteröity tai rekisteröitynyt. 97 sekuntia 4, a muissa tapauksissa - §:ssä tarkoitettu verovelvollinen. 15, jolla on kotipaikka tai pysyvä toimipaikka maan alueella taikka 15 §:ssä tarkoitettu oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen. 15, joka on sijoittautunut maan alueelle ja on rekisteröity tai rekisteröity 15 artiklan mukaisesti. 97 sekuntia 4;

Vientitapahtumien osalta voidaan erottaa tavaroiden ja palveluiden vienti. Määritelmän mukaan tavaroiden vienti on Euroopan unionin alueen ulkopuolisen maan alueelta lähetettyjen tai kuljetettujen tavaroiden toimittamista:

  • toimittaja tai hänen puolestaan ​​tai

  • maan alueen ulkopuolelle tai sen lukuun sijoittautunut ostaja, lukuun ottamatta tavaroita, jotka ostaja itse vie maasta huviveneiden ja turistilentokoneiden tai muiden kulkuneuvojen varustamista tai toimittamista varten yksityiseen käyttöön,

jos tavaroiden vienti Euroopan unionin alueen ulkopuolelle on tullimääräysten mukaisen tullitoimipaikan todistus.

Tärkeää on se, että tavaravienniksi katsotaan myös sellaiset tavaravientitapahtumat kolmansiin maihin, joiden vientimenettely aloitettiin muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa kuin Puolassa.

Palveluviennin tapauksessa asia ei ole näin yksiselitteinen. Palvelujen viennin katsotaan olevan puolalaisten veronmaksajien tarjoamia palveluja, jotka ovat arvonlisäveron alaisia ​​muussa kuin Puolassa - yleensä ostajan maassa, koska säännösten mukaan siellä palvelut tarjotaan.

Art. 28b. 1.Palvelujen suorituspaikka, kun on kyse palvelujen suorittamisesta verovelvolliselle, on paikka, jossa palvelun vastaanottavan verovelvollisen kotipaikka on, jollei 1 momentista muuta johdu. 2-4 ja art. 28e, art. 28f kohta. 1 ja 1a, art. 28 g 1 kohdan. 1, art. 28i, art. 28j kohta. 1 ja 2 sekä artikkeli. 28n.

Maan, jäsenvaltion, kolmannen maan ja Euroopan unionin alueen käsite

Kun tarkastellaan tuontia ja vientiä arvonlisäveron perusteella, kannattaa erottaa siihen liittyvät peruskäsitteet. Arvonlisäverolaissa määritellään myös, mitä tarkoitetaan maan alueella, jäsenvaltion alueella, kolmannen maan alueella ja Euroopan unionin alueella.

Maan alue katsotaan Puolan tasavallan alueeksi (jollei 2 a artiklasta muuta johdu), kun taas jäsenvaltion alue (2 artiklan 4 kohta) katsotaan alueeseen kuuluvien valtioiden alueeksi. Euroopan unionin (jollei 2 a artiklasta muuta johdu). Kolmannen maan alue puolestaan ​​on sellaisen maan alue, joka ei ole osa Euroopan unionin aluetta (jollei 2 a artiklasta muuta johdu)

Mikä on Euroopan unionin alue arvonlisäverolain mukaan? Tämä käsite on määritelty Art. Lain 2 §:n 3 momentti ja sen mukaan ne ovat Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueita, joilla tätä lakia sovellettaessa:

  • Monacon ruhtinaskuntaa pidetään Ranskan tasavallan alueena, Mansaarta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan alueena, Akrotirin ja Dhekelian suvereeneja vyöhykkeitä pidetään Ranskan tasavallan alueena. Kyproksen tasavalta,

  • seuraavat yksittäisten jäsenvaltioiden alueet katsotaan Euroopan unionin alueen ulkopuolelle:

- Helgolandin saari, Buesingenin alue - Saksan liittotasavallassa,

- Ceuta, Melilla, Kanariansaaret - Espanjan kuningaskunnasta,

- Livigno, Campione d "Italia, Luganojärven italialainen osa - Italian tasavallasta,

- Ranskan tasavallan merentakaiset departementit - Ranskan tasavallasta,

- Athos-vuori - Helleenien tasavallasta,

- Ahvenanmaa - Suomen tasavallasta,

- Kanaalisaaret - Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneestä kuningaskunnasta,

  • Gibraltaria kohdellaan Euroopan unionin alueen ulkopuolelle.

Kuten näette, tuonnin ja viennin arvonlisäveron perusteella selvitettäessä asianmukaisessa liiketoimiluokituksessa keskeinen tekijä on palvelun tarjoaminen tai tavaran toimitus, ostajan ja toimittajan kotipaikka sekä toimitustapa ja -muoto.