Yritystoiminnan rahoittaminen - mistä saada varat?

Palveluliiketoiminta

Omaa yritystä perustaessaan jokaisella potentiaalisella yrittäjällä ei heti alussa ole sen pyörittämiseen tarvittavia resursseja. Yritysrahoitus on yrityksen verenkierron ytimessä. Markkinoilla jo toimivilla yrittäjillä on usein ongelmia, jotka liittyvät kehityspääoman puutteeseen. Siksi markkinoilla on instituutioita, jotka auttavat yrittäjiä hankkimaan pääomaa liiketoimintansa avaamiseksi tai kehittämiseksi. Pääoman hankinnassa jo onnistuneiden yhden hengen yrittäjien tulee tietää, miten tällainen tapahtuma vaikuttaa verotusasioihin ja siten myös yrityksen kirjanpitoon. Lue alla oleva artikkeli ja selvitä, mitkä ovat yrityksen rahoituksen lähteet.

Toiminnan rahoitus lainoilla

Perinteinen yritystoiminnan rahoituslähde on luotto. Sitä hankkiessaan yrittäjä ei ilmoita tuloja tai kuluja. Vasta kun yrityslainan varoilla on rahoitettu tietyn tavaran, yrityksen omaisuuden tai palvelun hankinta, kustannus kirjataan ostolaskun perusteella. Näin ollen ostoa kirjattaessa ei ole väliä, että se on rahoitettu lainalla. Lisäksi yrittäjä voi kuitenkin sen lisäksi, että se sisällyttää kustannuksiin tietyn tavaran tai kiinteistön todellisen ostohinnan, myös lainasta perityn koron. Edellytyksenä on kuitenkin, että ne maksetaan, koska vain sellaiset sisältyvät verokuluihin. Maksuvahvistus voi olla tiliote tai maksutosite.

Tärkeä kysymys yrityksen käyttöomaisuuden hyvittämisessä on lainasopimus. Se voi sisältää säännöksen, jonka mukaan pankista tulee tietyssä prosenttiosuudessa (yleensä 49 %) tietyn esineen osaomistaja. Yrittäjälle tämä tarkoittaa, että hän ei voi tehdä poistoja käyttöomaisuuden yleisestä arvosta, vaan ainoastaan ​​omistamastaan ​​omaisuudesta (yleensä 51 %). Lainaus ei kuitenkaan vaikuta ostetun esineen käyttöön tai sen vakuuttamiseen liittyvien kulujen sisällyttämiseen kuluihin.

Toiminnan rahoitus leasingsopimuksella

Pääoman hankinta ei rajoitu itse rahan hankintaan. Usein yrittäjät tarvitsevat laitteita tai juuri paikan, jossa toimintaa voitaisiin harjoittaa. Täällä yksi yleisimmistä rahoitustoiminnan muodoista on leasing. Sekä irtainta että maata tai kiinteistöä voidaan vuokrata. Leasingin kirjaaminen kuluihin riippuu leasingtyypistä, koska käytännössä erotetaan kahdenlaisia ​​sopimuksia: käyttöleasing ja rahoitusleasing.

Käyttöleasing

Käyttöleasing - vuokrattu esine on leasingyhtiön omaisuutta koko vuokra-ajan, eikä yrittäjä voi merkitä sitä yhtiön käyttöomaisuusrekisteriin ja vähentää poistoja.

Käyttövuokrasopimuksen kustannukset ovat:

  • leasingmaksuerät (useimmiten korkoineen);
  • alkuvuokra, joka tunnetaan myös alkumaksuna;
  • vuokratun hyödykkeen käyttöön liittyvät kulut;
  • vakuutus.

Rahoitusleasing

Rahoitusleasing - tässä leasing-kohde on yleensä yrittäjän omistuksessa leasingsopimuksen alusta lähtien. Ero on siis se, mikä on kustannuslaskelman perusta. Toisin kuin käyttöleasingissä, yksittäisiä leasingeriä ei kirjata KPiR:iin, vaan verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia ovat:

  • poistot (koska leasing-omaisuus muodostaa yrityksen käyttöomaisuuden);
  • korko osa leasingmaksusta;
  • vuokratun hyödykkeen käyttöön liittyvät kulut;
  • vakuutus.

Toiminnan rahoitus tukien kautta

Perustautumistoiminnalla on myös mahdollisuus hyötyä valtion budjetista tai EU-varoista myönnettävää tukea. Saadut tuet, joita ei palauteta, ovat tuloja, mutta ovat verovapaita. Tätä asiaa säätelee henkilötuloverolaki (21 §). Tukea saavan yrittäjän ei siis tarvitse esittää saamaansa varoja toimintatulona ja maksaa tuloveroa. Toisaalta se tarkoittaa kuitenkin sitä, että avustuksilla ostettuja tavaroita ei käsitellä verokuluina. Siten yrittäjä, joka ostaa tuella laitteita (esim. käyttöomaisuuteen kuuluvia koneita), ei voi sisällyttää ostettua laitetta kuluihin (poistot eivät ole verokuluja). Sama koskee tuella rahoitettua tavaroiden hankintaa. Huolimatta siitä, että yrittäjä saa laskun tavaroiden ostosta, hän ei kirjaa sitä verokuluksi.

Ainoa poikkeus yleisestä säännöstä, jonka mukaan saadut tuet eivät ole yrityksen tuloja ja niillä rahoitetut kulut eivät ole verokuluja, on tukien saaminen työvoimarahastosta (työttömän kertaluonteinen apu työttömyyden aloittamiseen). liiketoiminta). Tämä tuki sisältyi lakiin verovapaana tulona, ​​mutta sillä rahoitettuja menoja ei jätetty kulujen ulkopuolelle. Tämän vuoksi tämä tukimuoto on kirjanpidon kannalta poikkeus - veronmaksaja voi sisällyttää kuluihin avustuksen varoilla rahoitetun tavaran tai palvelun hankinnan. Tämä poikkeus ei kuitenkaan koske avustuksista ostettua käyttöomaisuutta, jonka poistot eivät tässä tapauksessa muodosta verokulua.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Muita tapoja rahoittaa yritystäsi

Aloitteleville yrittäjille, joilla ei useinkaan ole luottokelpoisuutta, on vaikea saada varoja. Sattuu niin, että heidät suljetaan lainanottajien ulkopuolelle heti alusta lähtien. Sitten he voivat hakea lainaa ns sosiaaliset aloitteet, jotka yleensä liittyvät EU:n tukeen. Yrittäjä ei käsittele tällaista takaisin maksettavaa lainaa avustuksena, vaan maksaa lainalla rahoitetun oston lainan tavoin. Laina ei siis ole suoraa tuloa yrittäjälle.

Tilanne on erilainen, kun yrittäjä saa työvoimatoimistolta hyvityksen, joka liittyy esimerkiksi väliintulotöiden järjestämiseen. Tällöin saadut varat (syntyneiden kustannusten osittaisena korvauksena) muodostavat yrittäjän jäljellä olevat tuloveron alaiset tulot.

Kuten näet, on erittäin tärkeää, millaista apua yrittäjä käyttää. Tämä vaikuttaa saavutettujen hyötyjen suuruuteen ja kirjanpidon selvitysten oikeellisuuteen, jota yksikään yrittäjä ei voi välttää.