Maksumääräysmenettelyssä oleva lasku maksumääräyksen antamisen perusteena

Verkkosivusto

Epäluotettavat urakoitsijat ovat yrittäjien haitta. Velkojensa takaisin saamiseksi yrittäjä pelkää, että oikeudenkäynnit venyvät pitkiksi ja sen kustannukset ovat korkeat. Sillä välin lainsäätäjä on säätänyt nopeamman perintätavan maksumääräyksessä annetulla maksumääräyksellä. Voiko maksusuoritusmääräysmenettelyssä oleva lasku siis olla perusta maksumääräyksen antamiselle?

Maksumääräysmenettelyn edut

Ensinnäkin kieltomenettelyt ovat halvempia kuin tavalliset siviilioikeudenkäynnit. Art. 19 kohta Oikeudenkäyntikuluista riita-asioissa annetun lain 2 §:n mukaan maksumääräyksestä peritään vain neljäs osa palkkiosta (eli ¼). Tällä on suuri merkitys silloin, kun saatavat ovat suuria ja kun on suuri riski, että ulosottomiehen suorittama korvauksen täytäntöönpano voi osoittautua tehottomaksi.

Toinen etu kieltomenettelyssä tapauksen käsittelyssä on, että se on lyhytikäinen, koska se tapahtuu suljetussa istunnossa. Tuomioistuin antaa maksumääräyksen kanteen liitteenä olevien asiakirjojen perusteella ilman käsittelyä.

On korostettava, että maksumääräys on sen myöntämishetkellä vakuusoikeus, joka on täytäntöönpanokelpoinen antamatta sille täytäntöönpanolauseketta. Tämä tarkoittaa sitä, että pätemättömän maksumääräyksen perusteella ilman ylimääräistä tuomioistuimen päätöstä on mahdollista vaatia saatavan turvaamista esimerkiksi irtaimen omaisuuden takavarikoimalla, työkorvauksella tai kiinteistön rasittamisella pakkokiinnikkeellä.

Edellä mainituista maksumääräysmenettelyn eduista johtuen hakemus asian käsittelyä varten kannattaa jättää tässä muodossa kanteessa.

Kieltomääräyksen mukaisen asian käsittelyn edellytykset

Art. Siviiliprosessilain 17. marraskuuta 1964 annetun lain 485 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin antaa maksumääräyksen, jos kantaja esittää rahavaatimuksen tai toimittaa muita korvaavia tavaroita ja vaatimuksen esittämiseen oikeuttavat olosuhteet on todistetusti liitetty kanteeseen:

  1. virallinen asiakirja,
  2. velallisen hyväksymä tili,
  3. velallisen maksupyyntö ja velallisen kirjallinen ilmoitus velan tunnustamisesta,
  4. velallisen hyväksymä, pankin palauttama maksupyyntö, jota ei ole maksettu pankkitilin varojen puutteen vuoksi.

Lasku maksumääräysmenettelyssä - voiko se olla maksumääräyksen antamisen perusta?

Otsikkokysymys huomioon ottaen on ensin selvitettävä, onko velallisen allekirjoittama ALV-lasku "velallisen hyväksymä lasku". Kummallakaan termillä ei ole oikeudellisia määritelmiä, joten kyseessä olevan säännöksen kirjaimellista tulkintaa olisi sovellettava. Mainitun säännöksen kirjaimellinen sanamuoto näyttää vahvistavan edellä olevan väitteen. W. Doroszewskin toimittaman Puolan kielen sanakirjan mukaan sana "lasku" tarkoittaa yhteenvetoluetteloa tavaroista tai palveluista saatavista saamisista. Näin tulee myös määritellä ALV-laskun sisältö. Lisäksi puhekielessä sanoja lasku ja lasku käytetään toisinaan vaihtokelpoisina. Edellä esitetyt perustelut tukevat sen tunnustamista, että maksumääräysmenettelyssä oleva lasku voi olla maksumääräyksen antamisen perusta, mikäli velallinen on hyväksynyt sen. Vaikuttaa myös ilmeiseltä, että se, että velallinen allekirjoittaa laskun, hyväksyy sen.

Lisäksi korkein oikeus ilmaisi 5.10.2005 antamassaan tuomiossa II CK 102/05 näkemyksen, että maksumääräyksen vaatimiseen oikeuttaa yksityinen asiakirja, jossa kantaja osoittaa velvoitteen olemassaolon ja velallisen hyväksyneen sen. . Ottaen huomioon, että arvonlisäverolasku on yksityinen asiakirja, jossa arvonlisäveron velvollinen vahvistaa verollisen toiminnan harjoittamisen ja ilmoittaa siinä kuvauksen myynnin kohteesta eli tavaroiden vastikkeellisesta toimituksesta tai palvelujen suorittamisesta vastikkeellisesti, yksikkö hinta, verokanta ja määrä sekä maksettava summa, ei voida kiistää, että kyseessä on tietyntyyppinen tili, joka osoittaa velallisen velvoitteen olemassaolon. Kun velallinen tai häntä edustamaan valtuutettu henkilö hyväksyy allekirjoituksellaan laskun sisällön, velkoja saa perusteen vaatia maksumääräystä maksumääräysmenettelyssä.

Voiko maksumääräyksen antamisen perusteena olla lasku, jota velallinen ei ole allekirjoittanut maksumääräysmenettelyssä?

Tuomioistuin päätti, oliko allekirjoittamaton lasku mahdollista tunnustaa velallisen hyväksymäksi tiliksi ja sen seurauksena, oliko mahdollista antaa maksumääräys kirjallisessa menettelyssä. Poznańin muutoksenhakutuomioistuin totesi 29. lokakuuta 2010 antamassaan tuomiossa I ACa 683/08, että itse sopimuksen määräys, jossa osapuolet valtuuttavat toisiaan laatimaan ja lähettämään ALV-laskuja ilman sopimuksen allekirjoitusta. toinen osapuoli, ei oikeuta päätelmään, että velallinen hyväksyy allekirjoittamattoman laskun. Kuitenkin huomautettiin, että allekirjoittamatonta laskua voitaisiin pitää "velallisen hyväksymänä tilinä", jos molemmilla sopimuspuolilla on elinkeinonharjoittajan asema ja pysyvä liikesuhde.

Kuka voi allekirjoittaa ALV-laskun velallisen puolesta?

Käytännössä arvonlisäverolaskut allekirjoittavat usein työntekijät. Onko tässä tilanteessa mahdollista tunnistaa allekirjoitettu ALV-lasku velallisen hyväksymäksi tiliksi? Jotta laskun hyväksyminen olisi tehokasta, työnantajan puolesta laskun allekirjoittaneella henkilöllä tulee olla valtuutus edustaa häntä tai hänellä on oltava valtakirja tällaisen toiminnan suorittamiseen. Ei voida päätellä, että §:n mukaan Siviililain 97 §:n mukaan tili on oikeus hyväksyä liiketiloissa toimivalla henkilöllä, joka harjoittaa tavanomaista päivittäistä palvelua. Valtuutus arvonlisäverolaskujen laatimiseen ja vastaanottamiseen ei myöskään riitä. Näin ollen, kun tilaajaa pyydetään hyväksymään laskua, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko sen allekirjoittajalla valtuudet hyväksyä laskuja velallisen puolesta.

Pitäisikö alkuperäiset asiakirjat liittää kanteeseen?

Korkein oikeus 25. kesäkuuta 1998 antamassaan tuomiossa, asia nro III CZP 16/98, totesi, että kopiot yksityisistä asiakirjoista, jotka ammattimainen asianajaja (lakimies tai asianajaja) on todistanut alkuperäisen oikeaksi, on ei oikeuta antamaan pykälän mukaista maksumääräystä. Siviiliprosessilain 485 §:n 1 momentti. Alkuperäisten asiakirjojen liittämättä jättäminen johtaa asian käsittelyyn tavanomaisessa menettelyssä.

Muutoksenhaku maksusuoritusmääräysmenettelyssä annettuun maksumääräykseen

Maksumääräyksellä annetusta maksumääräyksestä voidaan periä maksu allekirjoitetun laskun perusteella kahden viikon kuluessa toimeksiannon tiedoksiantamisesta. Art. Siviiliprosessilain 493 §:n 1 momentin mukaan syytteet sisältävä kirje toimitetaan maksumääräyksen antaneelle tuomioistuimelle. Vastaajan tulee kirjeessä ilmoittaa, valittaako hän määräyksestä kokonaan vai osittain, esitettävä väitteet, jotka niiden menettämisen uhalla olisi ilmoitettava ennen asian pääasiaa koskevan riidan aloittamista, sekä tosiasiat ja todisteet. Tuomioistuin jättää huomiotta myöhässä olevat lausunnot ja todisteet, ellei asianosainen osoita, ettei se ole ilmoittanut niitä väitteissään ilman omaa syytään tai että myöhästyneiden lausuntojen ja todisteiden huomioon ottaminen ei viivästy asian käsittelyä tai että on olemassa muita poikkeukselliset olosuhteet. Edellä mainitun säännöksen 2 §:n mukaan, jos kanne on jätetty virallisella lomakkeella, syytteen nostaminen edellyttää myös tämän lomakkeen säilyttämistä.

Mikä voisi olla syytteiden nostamiseen?

Maksusuoritusmääräysmenettelyssä voi vastustaa maksumääräystä yrittäjä, jonka työntekijä on hyväksynyt arvonlisäverolaskun ilman valtuutusta. Toisaalta, jos yrittäjä kyseenalaistaa laskussa kuvatun velvoitteen täyttämisen, vaikka hän on aiemmin hyväksynyt sen sisällön, tämän perusteella annettua maksusuoritusmääräystä torjumiseksi kirjallisuusmenettelyssä, sen tulee esittää vastalauseita, joiden tarkoituksena on kumota. tosiasiallinen olettama, jonka mukaan laskun allekirjoittaminen mahdollistaa todisteen laskussa kuvattujen toimintojen suorittamisen. Tällainen olettamus voi olla perusta tapauksen tosiseikkojen selvittämiselle, kuten 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Siviiliprosessilain 231 §:n mukaan tuomioistuin voi pitää todettuja tosiseikkoja olennaisina asian ratkaisemisen kannalta, jos tällainen johtopäätös voidaan tehdä muista todetuista tosiseikoista. Tämän seurauksena todistustaakka siirtyy vastaajalle, ja näin ollen vastaajalla on todistustaakka päinvastaisista seikoista, jotka osoittavat, että kantajan suoritusta ei ole suoritettu.

Jos maksumääräys on annettu velallisen allekirjoittaman ALV-laskun perusteella, voidaanko kuittausmaksua nostaa?

Art. 493 §:n 3 §:n 3 momentin mukaan kuitattavia saamisia voidaan esittää vain 1 §:ssä tarkoitetuilla asiakirjoilla todistettuina. Siviiliprosessilain 485 pykälä, eli:

  1. virallinen asiakirja;
  2. velallisen hyväksymä tili;
  3. velallisen maksupyyntö ja velallisen kirjallinen ilmoitus velan tunnustamisesta;
  4. velallisen hyväksymä, pankin palauttama maksupyyntö, jota ei ole maksettu pankkitilin varojen puutteen vuoksi.

Korkein oikeus vahvistaa mahdollisuuden tunnustaa arvonlisäverolaskun velallisen hyväksymäksi tiliksi. Se osoittaa 9. elokuuta 2016 annetussa tuomiossa II CZ 83/16, että: "koska lasku on yksityinen asiakirja, art. Siviiliprosessilain 245 § se osoittaa, että sen allekirjoittaja on antanut siinä olevan ilmoituksen. Vaikka sen hyväksymistä voidaan pitää tilinpäätöksenä Art. Siviiliprosessilain 485 §:n 1 momentin 2 kohta ja olla perustana kuittauksen piiriin kuuluvan saatavan ilmoittamiselle 11 §:n mukaisesti. Siviiliprosessilain 493 §:n 3 momentin mukaan tämä on vain menettelyllinen ehto tällaisen vastalauseen tekemiselle tapauksessa, jossa maksusuoritusmääräys on annettu, eikä se tarkoita sitä, että kuittausvaatimuksen laillisuutta tutkittaessa , sitä ei ole mahdollista tutkia millään todisteella."(Korkeimman oikeuden tuomio 9. elokuuta 2016, II CZ 83/16).

Yllä oleva huomioon ottaen, jos yrittäjällä on velallisen allekirjoittama lasku, hänen ei tule luopua mahdollisuudesta nostaa vaatimustaan ​​tuomioistuimessa kieltomääräyksen perusteella.