Maataloustoiminta ja tuotteiden suoramyynti

Palveluvero

Puolan lainsäädännöstä puuttuu yhtenäinen käsite maatalouden tuotantoprosessien määrittelemiseksi. Jos haluat ansaita tuloja tuotanto- tai jalostuseläimistä, kannattaa tietää, miten ne luokitellaan oikein ja mitä ja milloin viljelijä tai kasvattaja voi myydä ne suoraan. Maataloustoiminta, mitä tällä pitäisi ymmärtää? Me vastaamme!

Taloudellinen toiminta - määritelmä

Tuloverolain mukainen elinkeinotoiminta on toimintaa, joka täyttää yhteensä kuusi ehtoa:

  1. se on voittoa tuottavaa eli voittoa tavoittelevaa toimintaa (on korostettava, että painopiste on voiton saamisessa, ei sen tosiasiassa saamisessa);
  2. toiminta kuuluu johonkin edellä mainituista tyypeistä (se on valmistus-, rakentamis-, kauppa-, palvelutoimintaa, joka koostuu mineraalien etsimisestä, tunnistamisesta ja louhinnasta esiintymistä tai aineettoman ja laillisen omaisuuden ja omaisuuden käytöstä);
  3. se on omaan lukuunsa suoritettua toimintaa;
  4. se on järjestäytynyttä toimintaa,
  5. se on jatkuvaa toimintaa; kuten Gliwicen osavaltion hallintotuomioistuin on selittänyt 18. tammikuuta 2012 antamassaan tuomiossa, I SA / Gl 818/11:
    "Jatkuvuuden säilyttämiseksi riittää, että kaikki olosuhteet osoittavat aikomusta toistaa tietty joukko erityisiä rahan ansaitsemiseen tähtääviä toimintoja"
    ;
  6. tästä toiminnasta saadut tulot eivät sisälly muihin tulolähteisiin kuin muuhun kuin maatalouteen liittyvään taloudelliseen toimintaan.

Mitä on maataloustoiminta?

Art. 2 lauseke Tuloverosta annetun lain 1 momentin 1 momenttia ei sovelleta maataloustuloon, lukuun ottamatta maataloustuotannon erityisosastojen tuloja. Art. 2 lauseke 2 yllä §:ssä tarkoitettua maataloustoimintaa koskevan lain 1 piste 1 on toiminta, joka koostuu käsittelemättömien (luonnon) kasvi- tai eläintuotteiden tuottamisesta omasta sadosta tai jalostuksesta tai jalostuksesta, mukaan lukien siementen, taimitarhojen, jalostus- ja lisäysaineiston tuotanto, vihannesten tuotanto pellolla, kasvihuone ja folion alla, kasvintuotanto koriste-, viljelty- ja hedelmätarhat sienet, eläinten, lintujen ja kaupallisten hyönteisten jalostus ja siemenaineiston tuotanto, teollinen ja kotieläintuotanto sekä kalankasvatus sekä toiminta, jossa ostettujen eläinten vähimmäispitoajat ja kasveja, joiden aikana niiden biologinen kasvu tapahtuu, ovat vähintään:

  1. kuukausi - kasveille,
  2. 16 päivää - kun on kyse erittäin intensiivisestä hanhien tai ankkojen erikoislihotuksesta,
  3. 6 viikkoa - muulle teurassiipikarjalle,
  4. 2 kuukautta - muille eläimille,

ostopäivästä alkaen.

Erityiset maataloustuotannon osastot 1 artiklan mukaisesti. 2 lauseke 3 yllä lait koskevat viljelyä kasvihuoneissa ja lämmitetyissä foliotunneleissa, sienten ja niiden rihmaston viljelyä, "in vitro" -kasveja, teuras- ja munivan siipikarjan tilakasvatusta ja kasvatusta, siipikarjan hautomot, turkis- ja koeeläinten jalostus ja kasvatus, lierojen jalostus, entomofagien kasvatus , silkkiäistoukkien kasvatus, mehiläistarhojen pitäminen sekä muiden eläinten kasvattaminen ja kasvatus tilan ulkopuolella.

Käsittelemätön tila on tuotteen tila, joka ei olennaisesti poikkea tilasta, jossa tuote oli välittömästi valmistuksensa jälkeen.

Jalostettu tuote on tuote, joka on saanut uusia ominaisuuksia ja ominaisuuksia siihen sovellettujen teknisten prosessien seurauksena (katso Bydgoszczin verokamarin johtajan yksilöllinen tulkinta 28. elokuuta 2014, ITPB1 / 415-618 / 14 / WM ).

Vastaavasti Varsovan verokamarin johtajan yksittäisessä tulkinnassa 20. helmikuuta 2017 tiedostoviite. 1462-IPPB1.4511.1135.2016.1.RK, voimme lukea:

"Hakijan omalta tilalta hankitun hapankaalin ja kurkun tuotanto ei ole erityisiä maataloustuotannon osastoja. Säilörehun tuotanto ja myynti ei ole tuloverolaissa tarkoitettua maataloustoimintaa.

Korkein hallinto-oikeus totesi 11.10.1996 antamassaan tuomiossa SA / Lu 2526/95, että:

"Artiklan mukainen maataloustoiminta. 2 lauseke Vuoden 1991 tuloverolain 1 momentin 1 momentti koskee kasvi- ja eläintuotantoa. Kotieläintuotanto sisältää muun muassa sikojen kasvatuksen, lihotussikojen teurastuksen, mukaan lukien teurastuksen jälkeisen purkamisen. Tämä tuotanto ei sisällä ns lihan pakkaaminen tai vähittäismyynti, koska tämä toiminta on kaupallista toimintaa.

Miten viljelijän suoramyynti luokitellaan?

1.1.2016 alkaen muista lähteistä saatujen tulojen joukkoon ilmestyi uudenlainen tulo: tulot omasta viljelystä, jalostuksesta tai jalostuksesta saatujen ei-teollisesti käsiteltyjen kasvi- ja eläintuotteiden myynnistä.

Art. 20 kohta Tuloverolain 1c §:n mukaan muista lähteistä tuloksi luokiteltujen jalostettujen maataloustuotteiden myynti ei ole taloudellista toimintaa, jos seuraavat ehdot täyttyvät, mukaan lukien:

  • kasvi- ja eläintuotteiden jalostusta ja myyntiä ei tapahdu, kun työntekijöitä palkataan työsopimusten, toimeksiantosopimusten, erityisten erityissopimusten tai muiden vastaavien sopimusten perusteella;
  • myyntirekisteriä pidetään;
  • maanviljelijöiden tuottamien tuotteiden myynnistä saadut tuloverosta vapaat tulot ovat 40 000 zlotya;
  • kyseisen tuotteen valmistuksessa käytettyjen omasta viljelystä, jalostuksesta tai kasvatuksesta saatujen kasvi- tai eläintuotteiden määrä on vähintään 50 prosenttia tuotteesta vettä lukuun ottamatta.

Maatalouden vähittäiskaupan osana myytävien elintarvikkeiden määrälliset rajoitukset on määritelty maatalous- ja maaseudun kehittämisministerin 16.12.2016 antamassa asetuksessa maataloustuotteiden vähittäiskaupassa myytävien elintarvikkeiden enimmäismäärästä sekä sen dokumentoinnin laajuudesta ja tavasta. Vuosiraja on esimerkiksi:

  • kasvissäilörehu - 5000 kg,
  • mansikat - 14 tonnia,
  • raakamaito - 52 000 l,
  • kurkku peiton alla - 35 kg / m2.

Veronmaksajien, jotka saavat tuloja maataloustuotteiden suoramyynnistä, tulee pitää (jokaiselle verovuodelle erikseen) kirjanpitoa kasvi- ja eläintuotteiden myynnistä. Tietueiden tulee sisältää seuraavat tiedot:

  • seuraavan merkinnän numero,
  • tulon saamispäivä,
  • tulojen määrä,
  • kumulatiiviset tulot vuoden alusta.

Päivätulot tulee kirjata myyntipäivänä. Jalostettujen kasvi- ja eläintuotteiden myyntipisteissä tulee olla myyntitietoja. Maanviljelijöiden, jotka tekevät kyseessä olevan myynnin, ei tarvitse laskuttaa edellä mainittuja myyntiin.

Viljelijän kasvi- ja eläintuotteiden suoramyynti enintään 40 000 zlotya vuodessa on verovapaata. 40 000 zlotyn rajan ylittämisen jälkeen tulovero on 2 %.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Osana suoramyyntiä viljelijä voi myydä mm. raakamaito, kerma, munat, jalostamattomat mehiläistuotteet, tuore liha, lihatuotteet (esim. kinkku, pasteet, makkarat), yhdistelmätuotteita olevat herkkutuotteet (esim. lihanyytit, juusto, kaalikääryleet, kasvis- ja lihasalaatit). Kasvituotteiden myynnin osalta myydyimpiä ovat kasviraaka-aineet, säilykkeet (esim. hedelmämehut, hillot, kuivatut hedelmät, säilörehu, suolakurkku ja kasvismehut), viljavalmisteet (esim. jauhot), leipä, öljyt ja valmisruoat (esim. muut kuin lihanyytit, sleesialaiset nyytit ja nyytit, hedelmämyytit, perunapannukakut).

Suoramyynnin oikeudelliset näkökohdat

Suoramyyjät ovat velvollisia asettamaan kuluttajalle luettavalla ja näkyvällä tavalla esille sanat "maatalouden vähittäiskauppa" jokaisessa maataloustuotteiden vähittäiskaupan myyntipisteessä, jossa otetaan huomioon:

  • maataloustuotteiden vähittäiskauppaa harjoittavan yhteisön etu- ja sukunimi tai nimi ja kotipaikka,
  • elintarvikkeen tuotantopaikan osoite
  • maatalousalan vähittäismyyjän eläinlääkintänumero (eläinperäisille elintarvikkeille ja yhdistelmäelintarvikkeille).