EU-direktiivi – mikä sille on ominaista?

Palvelus

Puolan liittyessä Euroopan unioniin EU:n oikeudesta tuli myös uusi oikeuslähde. Sen perussäädökset ovat asetuksia ja direktiivejä. Tässä artikkelissa käsittelemme kattavasti EU-direktiiviä. Ensinnäkin pohditaan, miten EU-direktiivi vaikuttaa Puolan lainsäädäntöön ja mikä on sen sitova voima.

EU:n lainsäädäntö perustuslain valossa

Emme voi aloittaa EU-direktiivin analyysiä selittämättä ensin, kuinka EU:n lainsäädäntö kokonaisuutena ymmärrettynä liittyy Puolan lainsäädäntöön. Tässä yhteydessä olisi viitattava lainlähdettä sääntelevään perussäädökseen eli Puolan tasavallan perustuslakiin.

Kuten luemme Art. Puolan tasavallan yleissitovan lain lähteitä ovat perustuslain 87 pykälä: perustuslaki, perussäännöt, ratifioidut kansainväliset sopimukset ja määräykset. Art. 90 sekuntia Perustuslain 1 §:n mukaan Puolan tasavalta voi kansainvälisen sopimuksen perusteella siirtää valtion viranomaisten toimivallan tietyissä asioissa kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle elimelle. Taide. 91 kohta. 2 ja sek.Perustuslain 3 §:n mukaan laissa ilmaistulla ennakkosuostumuksella ratifioitu kansainvälinen sopimus on lakiin nähden ensisijainen, jos lakia ei voida sovittaa yhteen sopimuksen kanssa. Jos se johtuu Puolan tasavallan ratifioimasta kansainvälisen järjestön muodostavasta sopimuksesta, sen antamaa lakia sovelletaan suoraan, ja se on etusijalla, jos kyseessä on ristiriita sääntöjen kanssa.

EU:n elinten antamaa lakia sovelletaan siis kansallisen lainsäädännön edelle, jos Puolan säännösten sisältö on ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa. Käsittelemme silloin yhteisön oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, mikä tarkoittaa, että sitä sovelletaan jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Nämä maat ovat velvollisia varmistamaan EU-lainsäädännön tehokkuuden alueellaan, ja EU:n ja kansallisen lainsäädännön ristiriidassa sovelletaan EU-oikeuden säännöksiä. Puolan tasavallan perustuslain määräysten perusteella EU:n lainsäädäntö on Puolan lain lähde, ja jos se on ristiriidassa Puolan lakien kanssa, sitä sovelletaan ensin.

EU:n direktiivi ja sen sitova voima

Kuten johdannossa totesimme, EU-direktiivi on yksi EU:n elinten antamista perussäädöksistä. Lisätietoja direktiivin rakenteesta on artiklan sisällöstä. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artikla. Tässä säännöksessä todetaan, että unionin toimivallan käyttämiseksi toimielimet antavat asetuksia, direktiivejä, päätöksiä, suosituksia ja lausuntoja.

Asetus on yleisesti sovellettava. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivi sen sijaan sitoo jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, saavutettavan tuloksen osalta, mutta jättää muodon ja keinojen valinnan kansallisille viranomaisille. Päätös on kaikilta osiltaan sitova. Se, joka ilmaisee vastaanottajat, sitoo vain nämä vastaanottajat. Suositukset ja mielipiteet eivät ole sitovia.
Kiinnittäkäämme siksi huomiota direktiivin erityiseen sitovaan voimaan. Se ei ole suoraan sitova, kuten asetus, vaan ainoastaan ​​direktiivin avulla saavutettavan tuloksen osalta. Toisin sanoen EU-direktiivi sitoo jäsenmaata asetettujen tavoitteiden osalta, kun taas kansallinen lainsäätäjä voi vapaasti valita toimenpiteet, joilla tämä tavoite toteutetaan omassa maassaan. Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!
Tämän seurauksena direktiivit eivät sido kansalaisia ​​suoraan. Meidän on kuitenkin muistettava periaate yhteisön oikeuden ensisijaisuudesta, jonka mainitsimme alussa. Asiayhteydessään EU-direktiiviä sovelletaan ennen kansallista lainsäädäntöä tilanteessa, jossa tietyn jäsenvaltion lainsäädäntö on ristiriidassa direktiivin säännösten kanssa tai kun kansallinen lainsäädäntö ei täytä direktiivissä mainittua tavoitetta. Vaikka direktiivi itsessään on epäsuorasti sitova, kansalaisilla on tietyissä olosuhteissa oikeus viitata suoraan sen sisältöön. EU-direktiivillä on välillisesti sitova voima. Tämä tarkoittaa, että se sitoo tiettyä jäsenvaltiota vain saavutettavan tavoitteen puitteissa. Tapa, jolla tämä tulos saavutetaan, on jätetty jäsenvaltion harkintaan. Jos kansallinen säännös ei kuitenkaan ole direktiivin mukainen tai sillä ei saavuteta sillä tavoiteltua päämäärää, kansalaisella on oikeus vedota suoraan itse direktiivin sisältöön. Tyypillinen esimerkki direktiivistä on yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY. Tätä lakia ei sovelleta suoraan Puolassa, ja sen sisältämät säännökset sisällytettiin Puolan oikeusjärjestelmään tavara- ja palveluverolailla.

Mahdollisuus vedota direktiivin säännöksiin on yleisesti hyväksytty. Edellä mainittuja arvonlisäverosäännöksiä tulkittaessa sekä verovelvollinen, veroviranomainen että hallinto-oikeus voivat viitata kantansa suoraan edellä mainitun direktiivin sisältöön. Näin on esimerkiksi asioissa, joita ei säännellä arvonlisäverolaissa, kuten sähköisten palvelujen määrittelyssä tai kotipaikan tai kiinteän toimipaikan määrittelyssä.

Tämän kannan vahvistaa korkeimman hallinto-oikeuden tuomio 2.4.2009, I FSK 4/08:
”Viittaen viimeiseen, lain soveltamisen kannalta tärkeään asiaan, on todettava, että yhteisön oikeuden soveltaminen veroasioissa ei ole vain hallintotuomioistuinten, vaan myös valtion viranomaisten eli veroviranomaisten vastuulla. Tämä johtuu siitä, että veroviranomaiset ovat velvollisia noudattamaan lakia ja toimimaan sen rajoissa, eli myös yhteisön oikeuden rajoissa.”. Puolan lainsäädäntöä olisi tulkittava ottaen huomioon yhteisön oikeuden säädökset. Tämä velvollisuus kuuluu kaikille valtion elimille. EU-oikeuden tulkinta ei kuitenkaan voi johtaa uusien velvoitteiden asettamiseen veronmaksajille. Yhteenvetoon siirtyessämme huomauttakaamme, että EU-direktiivi on osa yhteisön lainsäädäntöä, joka on kansallisiin säännöksiin nähden ensisijainen. Direktiivin erityispiirre, joka erottaa sen EU:n asetuksesta, on se, että se sitoo epäsuorasti eli tuloksen ja tarkoituksen osalta. Tämän vuoksi verovelvolliset eivät voi suoraan vedota direktiivin säännöksiin. Tällainen tilanne voi syntyä vain silloin, kun kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EU-direktiivin kanssa tai kun se ei sisällytä direktiivin säännöksiä Puolan lainsäädäntöön.