Päätös maanrakennusehdoista - siirto perillisille

Palvelus

Mikä on kaavoituspäätös, kuka sen tekee ja missä tilanteessa? Artikkelin ydin on vastata kysymykseen, voidaanko tällainen päätös siirtää perillisille. Entä jos päätöksen vastaanottaja kuolee? Siirretäänkö se perillisille?

Päätös kehitysehdoista - oikeusperusta, missä olosuhteissa se annetaan?

Kehittämisen edellytyksistä ja niihin liittyvistä asioista päätetään 27.3.2003 annetussa laissa aluesuunnittelusta ja kehittämisestä.

Päätös kehittämisehdoista annetaan, kun sijoittaja aikoo muuttaa aluekehitystä, joka koostuu rakennuskohteen rakentamisesta, muiden rakennustöiden suorittamisesta, rakennuskohteen tai sen osan käyttötarkoituksen muuttamisesta, eikä aluekehityssuunnitelmaa ole .

Jos alueellista kehittämissuunnitelmaa ei ole, rakennuskohteen rakentaminen edellyttää päätöstä rakennusolosuhteista ja maankäytöstä.

Toimivaltainen viranomainen tällaisen päätöksen tekemiseen on kunnanjohtaja, pormestari tai kaupunginjohtaja, neuvoteltuaan 12 §:ssä tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen kanssa. 53 sek. Aluesuunnittelu- ja kehittämislain 4 §. Suljetuilla alueilla päätöksen tekee voivodi.

Esimerkki 1.

Rouva Marta asuu pienessä kylässä Pommerin voivodikunnassa. Hän on ostanut tontin, jolla hän aikoo tehdä rakennustöitä. Kävi kuitenkin ilmi, ettei kaupungissa ollut paikallista aluekehityssuunnitelmaa. Siksi Rouva Martan tulee jättää kehitysehtopäätöstä koskeva hakemus toimivaltaiselle kunnanvalvojalle.

Päätöshakemus kehittämisehdot

Kehittämisehtopäätöksen antaminen edellyttää hakemuksen jättämistä toimivaltaiselle kunnan- tai kaupunginvirastolle sekä lukuisten lakisääteisten vaatimusten täyttymistä.

Päätös kehitysehdoista on mahdollista tehdä, kun:

  • vähintään yksi saman yleisen tien varrelta käytettävissä oleva viereinen tontti on kehitetty siten, että voidaan määrittää uusien rakennusten vaatimukset rakennusten kehittämisen ja maankehityksen toimintojen jatkuvuuden, parametrien, ominaisuuksien ja tunnuslukujen osalta, mukaan lukien mitat ja arkkitehtoninen muoto rakennuksista, rakennuslinjoista ja maankäytön intensiteetistä;

  • alueelta on pääsy yleiselle tielle;

  • olemassa olevat tai suunnitellut apuohjelmat riittävät rakennusprojektiin;

  • alue ei vaadi lupaa maatalous- ja metsämaan muuhun kuin maatalous- ja muuhun tarkoitukseen käyttötarkoituksen muuttamiseen tai siihen on voimassa vanhentuneiden asemakaavojen laadinnassa saatu lupa;

  • päätös on erillisten määräysten mukainen.

Kaikki edellä mainitut ehdot on täytettävä kumulatiivisesti.

Hakemukseen tulee liittää tontin perus- tai maarekisterikartta. Jos päätöksen antaminen koskee investointia, joka edellyttää ympäristöpäätöstä, tulee myös tällainen päätös liittää.

Tärkeää on, että päätös saman kohteen kehittämisehdot voidaan antaa useammalle kuin yhdelle hakijalle. Päätöksistä toimitetaan jäljennökset hakijoiden lisäksi myös kiinteistön omistajille ja pysyville käyttäjille.

Näin ollen saman tontin osalta voidaan tehdä useita tai kymmenkunta kaavoituspäätöstä. Tärkeää on kuitenkin, että kehittämisehtopäätös ei aiheuta oikeuksia maa-alueeseen eikä se loukkaa omistusoikeuksia tai kolmansien oikeuksia. Tätä sisältöä koskevat tiedot sisältyvät itse päätökseen.

On muistettava, että kehittämisehtopäätös ei ole rakennuslupa, vaan sen tarkoituksena on vain osoittaa, onko tietylle kiinteistölle mahdollista tehdä rakennustöitä tai muuttaa rakennuskohteen tai sen osan käyttötarkoitusta. Tällainen päätös on muodollinen perusta rakennusluvan hakemiselle.

Tärkeää on, että tällainen päätös on rajoittamaton. Se voidaan kuitenkin irtisanoa viran puolesta tilanteessa, jossa tietylle alueelle on hyväksytty paikallinen aluekehityssuunnitelma ja annettu päätös on ristiriidassa sen kanssa.

Kehittämisehtoja koskevan päätösluonnoksen valmistelee henkilö, jolla on asiaankuuluvat valtuudet - nämä yhteisöt on lueteltu 1999-2000. Aluesuunnittelu- ja kehittämislain 5 §:n mukaan taikka arkkitehtialan ammattikuntakamarin luetteloon merkitty henkilö, jolla on rakennusalan pätevyys suunnitella rajoituksetta arkkitehtialan erikoisalalla tai rakennuspätevyys suunnitella ja johtaa rakennustöitä rajoituksetta arkkitehtuurin erikoisalalla.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Kaavoituspäätöksen siirto perillisille

Ei ole harvinaista, että kaavoituspäätöksen saanut henkilö kuolee. Useimmiten se jättää perillisiä, jotka haluaisivat ottaa haltuunsa lain edeltäjän hankkiman kaavoituspäätöksen. Onko se mahdollista?

Esimerkki 2.

Rouva Marta, joka sai kaavoituspäätöksen Pommerin voivodikunnan pikkukylässä, kuoli. Hän jätti perillisten piirin - aviomiehen ja tyttären. Hän ei tehnyt testamenttia. Perintölain säännösten mukaan miehensä ja tyttärensä perivät niistä puolet. Hän kuoli, kiinteistön ja irtaimen omaisuuden lisäksi hänellä oli myös kaavoituspäätös.

Kehittämisehtoja koskevan päätöksen siirtämisen instituutiota säännellään 11 ​​§:ssä. 63 sek. Aluesuunnittelu- ja kehittämislain 5 §. Tämän säännöksen mukaan kehittämisehtopäätöksen tehnyt viranomainen on velvollinen sen osapuolen suostumuksella, jolle päätös on annettu, siirtämään päätöksen toiselle, jos tämä hyväksyy kaikki päätöksessä mainitut ehdot.

Tämän säännöksen tulkinta viittaa siihen, että viranomainen - kunnanjohtaja, pormestari tai kaupungin presidentti - on velvollinen siirtämään kehittämisehtoja koskevan päätöksen sen osapuolen suostumuksella, jonka puolesta päätös on annettu.

Edellä esitetystä seuraa, että kehitysehtopäätös on siirrettävissä - se voidaan siirtää muille.

Esitetyssä esimerkissä 2, ottaen huomioon säännöksen kirjaimellinen sanamuoto, Marta itse joutuisi antamaan suostumuksensa.

Ottaen huomioon, että tällainen päätös annetaan omistusoikeudesta riippumatta, kaavoituspäätöksen kattaman omistusoikeuden hankkiminen ei ole samanlaista kuin tämän päätöksen hankkiminen.

Oikeuskäytännössä ja oikeusdoktriinissa erotettiin kaksi näkemystä maanrakennusehtopäätöksen siirtämisestä vastaanottajan perillisille:

  • yleinen peräkkäisyys;

  • erillinen hallintomenettely.

Universaali peräkkäisyys

Siviililain perintöoikeutta koskevien säännösten mukaan perinnönjättäjän kuollessa vainajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät hänen perillisilleen. Hallinnolliset päätökset eivät pääsääntöisesti ole perinnöllisiä ja ne raukeavat vastaanottajan kuoltua. On kuitenkin syytä huomauttaa, että kaavoituspäätös ei liity vastaanottajaan, vaan kiinteistöön, jota se koskee.

Tämän kannan mukaan maanrakennusehtopäätöksen saajan kuoleman jälkeen hänen perilliset voivat käyttää siitä johtuvia oikeuksia tai antaa suostumuksensa tämän päätöksen siirtämiseen toiselle yhteisölle. Kaavapäätöksen mukaisten oikeuksien käyttämiseksi on esitettävä lainvoimainen tuomioistuimen päätös, jossa todetaan päätöksen kuolleen vastaanottajan jälkeen hankittu perintö, tai julkisen notaarin laatima perintötodistus.

Hallinnolliset menettelyt

Läänin hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö kuitenkin osoittaa, että kehittämisehtopäätöksen siirtämiseksi on täytyttävä aluesuunnittelu- ja kehittämislaissa päätöksen siirtoon liittyvien ehtojen täyttyessä.

Väitetään myös, että tällainen päätös on henkilökohtainen, joten se ei ole perinnöllinen. Martan perillisillä ei tällaisessa tilanteessa olisi oikeuksia annettuun kaavoituspäätökseen.

Tärkeää on se, että aluesuunnittelu- ja kehittämislain säännökset eivät sisällä säännöksiä kaavoitusehtopäätösten perimisestä. Myöskään kysymystä päätöksen siirtämisestä perillisille ei otettu esille. Molemmat näkemykset on siksi pidettävä mielessä. Niitä arvioimalla voidaan todeta, että kaavoituspäätöksen neuvoteltavissa oleva luonne ja sen läheinen yhteys kiinteistöön, ei vastaanottajaan, tukevat näkemystä oikeuksien ja velvollisuuksien perimisestä kaavoituspäätöksestä.

Tällaisten ristiriitojen olemassaolo johtaa siihen johtopäätökseen, että lainsäätäjän tulisi säännellä tätä asiaa aluesuunnittelu- ja kehittämislaissa olemassa olevien erojen poistamiseksi, johdonmukaisten viranomaisten antamien päätösten tekemiseksi ja perillisten toimeenpanon helpottamiseksi. rakennusinvestoinneista, jotta heidän ei tarvitse hakea vastaavia päätöksiä, vaan henkilötiedoistaan ​​olettaen, että viranomaiset tutkivat vain kiinteistön ominaisuuksia, kun taas hakijan henkilöllisillä ominaisuuksilla ei ole tällaisissa tapauksissa merkitystä.