Lain väärinkäyttö arvonlisäveron perusteella - mitä se on?

Palveluvero

Arvonlisäveron väärinkäyttölauseke on ollut voimassa vuodesta 2016 lähtien. Ajan kulumisesta huolimatta on kuitenkin edelleen monia epäilyksiä ja epäselvyyksiä siitä, milloin veroviranomainen voi soveltaa lain väärinkäytön instituutiota. Alla olevassa artikkelissa yritämme selittää tarkemmin, mitä arvonlisäveron väärinkäyttö on ja miten se toimii käytännössä?

Lakisääteiset määräykset

Ensin viitataan itse reseptin sisältöön. No, art. 5 sek. arvonlisäverolain 5 §:n mukaan lain väärinkäytöllä tarkoitetaan sellaisen toiminnan harjoittamista osana liiketoimia, jolla lain säännösten mukaisten muotoehtojen täyttymisestä huolimatta pääasiallisena tarkoituksena oli saada veroetuja, joiden myöntäminen olisi vastoin näiden määräysten tarkoitusta.

Oikeuden väärinkäyttö olisi näin ollen ymmärrettävä tilanteeksi, jossa veronmaksaja saa tietyn edun hänelle kuuluvasta oikeudesta, kun sen käyttäminen on vastoin tämän oikeuden myöntämisen tavoitteita.

Siksi, jotta voidaan puhua lain väärinkäytöstä, on oltava kaksi tekijää:

  1. verovelvollinen saa veroedun säännöksen tarkoituksen vastaisella tavalla;
  2. liiketoimet tai toiminnot suoritettiin pääasiallisesti tai yksinomaan veroedun saamiseksi.

On syytä korostaa, että lain väärinkäyttöä muodostava toiminta ei ole laitonta toimintaa. Tämä säännös ei tarkoita kiellettyä toimintaa, vaan laillista toimintaa, joka on kuitenkin toteutettu lain vastaiseen tarkoitukseen. Lain väärinkäytön olosuhteissa toteutetut toimet ovat säännösten muodollisen sisällön mukaisia, mutta rikkovat tarkoitusta, jota varten tietystä määräyksestä johtuva laki on laadittu.

Lain väärinkäytön seuraukset

Myöhemmin herää kysymys verotuksellisista seurauksista, jos todetaan, että tiettyä toimintaa on harjoitettu lain väärinkäytön olosuhteissa. Tässä suhteessa meidän on viitattava artiklan sisältöön. 5 sek. Arvonlisäverolain 4 §:n mukaan harjoitettavasta verollisesta toiminnasta aiheutuu oikeuden väärinkäytössä vain sellaisia ​​veroseuraamuksia, jotka syntyisivät, jos olisi toistettu tilanne, joka olisi ollut ilman veroa. lain väärinkäyttöä.

Näin ollen veroviranomaisilla on oikeus jättää huomiotta lain väärinkäytön ehdoilla toteutettujen liiketoimien oikeudelliset seuraukset. Yhtä tärkeää on se, että petostestauksen kohteena olevalla toiminnalla ei ole rajoitusta tai laajuutta, mikä tarkoittaa, että veroviranomainen voi tutkia minkä tahansa arvonlisäverolain soveltamisalaan kuuluvan liiketoimen. Se, että veroviranomaiset soveltavat arvonlisäveron väärinkäyttölauseketta, eliminoi veroedun saamisen kyseenalaistamalla liiketoimen taloudellisen tarkoituksen.

Esimerkkejä lain väärinkäyttölausekkeen käytöstä

Olemme perehtyneet teoreettiseen osaan liittyvät säännökset, mutta parhaiten ymmärtää lain väärinkäytön olemuksen tosielämän esimerkein. Siksi analysoimme useita tuomioistuimen tuomioita, joissa tuomarit käsittelivät tätä asiaa.

Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden tuomiossa 20.2.2017 I FSK 1441/15 käsiteltiin tilannetta, jossa verovelvollinen osti henkilöauton, jonka hän sitten vuokrasi etuyhteydessä olevalle yritykselle tarjoamatta muita autonvuokrauspalveluita. lain väärinkäyttönä. Tuomion perusteluista luemme:

"Sitten hän huomautti ja muistutti, että valittaja, käyttämällä hyväkseen" näennäistä "vuokrasopimusta, yritti saada "veron optimoinnin" (täysi vähennys) vaikutuksen, säilyttäen samalla mahdollisuuden matkustajan "yksityiseen" käyttöön. autoa huolimatta siitä, että se on jo solminut vuokrasopimuksen yhtiölle. Itse asiassa, mitä ei voitu kyseenalaistaa, vuokranantaja oli Kantelija, joka kuitenkin jo vuokralleottajan (Yhtiö) osakkaana jäi käytännössä lähes ainoaksi auton edunsaajaksi Yhtiössä. Todettiin myös, että hän (ja vain satunnaisesti muut henkilöt) käytti sen vuokraamaa autoa Yhtiön sisällä, erityisesti kulkiessaan molempiin suuntiin kotoa töihin, joka muuten sijaitsi samassa osoitteessa kuin valittajan toimipaikka. hän itse ".

Toisaalta korkeimman hallinto-oikeuden 26. toukokuuta 2017 antamassa tuomiossa I FSK 1944/15 sellaisten tuotekokonaisuuksien luominen, joissa korkeammalla verotetulla tavaralla on alhaisempi hinta, joka ei vastaa markkinoita. arvoa ja halvemmalla verotetulla tavaralla on markkinahintaa korkeampi hinta. Seurauksena on, että sellaisen sarjan myynti, jossa tavaran hinta on aliarvioitu 23 prosentin arvonlisäverolla ja toisen 5 prosentin arvonlisäverollinen hinta on yliarvioitu, on keinotekoista toimintaa, jolla pyritään veroetuun. Tuomion perusteluissa todetaan seuraavaa:

”Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tässä kokoonpanossa ei ole epäilystäkään hakijan toiminnan arvioinnista tässä asiassa riidanalaisten liiketoimien osalta. Tuossa asiassa ei kiistetty sitä, että sähkösavukkeiden ostohinta oli merkittävästi korkeampi kuin kantajan vahvistama myyntihinta ja kirjan myyntihinta oli useita kertoja korkeampi kuin kirjan ostohinta. Ottaen huomioon nämä olosuhteet ja se, että kirjan myyntihinta vaihteli jopa yhden päivän sisällä, kantajalla ei ollut todistetta kirjan ostosta ja se, että kirjasta ei koskaan tehty erillistä tarjousta, e- savukkeita verotettiin yleisen verokannan mukaan, ja kirjojen 5 prosentin verokannan oletettiin tässä tapauksessa perustellusti, että hakija, määritessään tällä tavalla sarjan yksittäisten osien hinnan, todella manipuloi veropohjaa myydessään tavaroita, joihin sovelletaan eri arvonlisäverokantoja, jolloin saadaan perusteeton veroetu, kuten viranomaiset ovat yksityiskohtaisesti kuvanneet”. Useimmiten käsittelemme arvonlisäveron perusteella tapahtuvaa lain väärinkäyttöä hankittaessa veroetua ostoihin sisältyvän veron vähentämisen tai verokannan alentamisen muodossa. Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Lain väärinkäyttö ja yksilöllinen tulkinta

Jos verovelvollisilla on epäilyksiä verolain tulkintatavasta ja soveltamisalasta, hän voi hakea tapauskohtaista tulkintaa.Siksi näyttää siltä, ​​että ongelmien yhteydessä, jotka liittyvät sen ymmärtämiseen, onko tietty liiketoimi lain väärinkäyttöä, tällaisen pyynnön esittäminen on hyvä ratkaisu.

Kuten käy ilmi, KIS:n johtajalla on oikeus kieltäytyä antamasta tulkintaa tässä tapauksessa. Art. Veroasetuksen 14b §:n 5b 3 momenttia evätään päätöksellä antamasta yksilöllistä tulkintaa näiden tosiseikkojen tai tulevien tapahtumien seikkojen osalta, joiden osalta voidaan kohtuudella olettaa, että ne voivat olla verotuksen väärinkäyttöä. artiklassa tarkoitettu oikeus. 5 sek. Tavara- ja palveluverosta annetun lain 5 §.

Sitä vastoin Art. Veroasetuksen 14b 5c §:n mukaan yksittäisen veropäätöksen antamiseen valtuutettu toimielin pyytää Verohallinnon päälliköltä lausunnon 5b §:ssä tarkoitetussa laajuudessa, elleivät tosiseikat tai tuleva tapahtuma vastaa asiaa, josta verotuspäätös on annettu. Verohallinnon päällikön aiemmin hankitun lausunnon aihe. Verohallinnon päällikön lausunto, jonka aiheena on yksittäistä veropäätöstä koskevassa hakemuksessa esitetty tosiasiallista tilannetta tai tulevaa tapahtumaa vastaava asia, sekä yksittäisen päätöksen antamiseen valtuutetun toimielimen pyyntö sen antamista varten, sen jälkeen, kun hakijaa ja muita niissä ilmoitetut henkilötiedot on poistettu, liitetään asiakirja-aineistoon. Jos on perusteltua olettaa, että ORD-IN-hakemuksessa kuvatut tosiasiat ovat arvonlisäverolain väärinkäyttöä, veroviranomainen kieltäytyy antamasta päätöksellä yksittäistä tulkintaa. Yhteenvetona edellä esitetyistä voidaan todeta, että arvonlisäveron väärinkäyttölauseke on ensisijaisesti tarkoitettu sellaisten liiketoimien hallintaan, jotka näyttävät lainmukaisilta ja ovat laillisia, mutta niiden taloudellinen tarkoitus on vastoin lain olettamuksia ja tähtää yksinomaan veroedun saamiseen. Veronmaksajien, jotka harkitsevat erilaisia ​​mahdollisia verotuksen optimointimahdollisuuksia arvonlisäveroalalla, tulee ottaa huomioon lain väärinkäyttölauseketta koskevien säännösten sisältö.