Mikä on monimutkaisen palvelun ominaisuus?

Palveluvero

Yksi arvonlisäveron alan merkittävistä ongelmista on ns monimutkaisia ​​etuja. Edellä mainitun lain säännöksissä ei viitata esitettyyn asiaan, kun taas liiketoimissa verovelvolliset käsittelevät hyvin usein monimutkaista toimintaa. Yrittäjillä on epäilyksiä siitä, kuinka monimutkainen palvelu luokitellaan ja miten veropohja määritetään oikein.

Ongelman ydin

Ongelman ydintä pohdittaessa on huomautettava, että tietyn toiminnan pitäminen kokonaisvaltaisena aiheuttaa erityisiä veroseuraamuksia, koska arvonlisäverotuksessa voidaan tällöin soveltaa erilaista verokantaa. Koska monimutkaisten etuuksien määrittelystä puuttuu kansallisia ja EU-säännöksiä, on olemassa riski joutua kiistaan ​​veroviraston kanssa. Tässä tapauksessa unionin tuomioistuimen ja Puolan hallintotuomioistuinten oikeuskäytännöstä, jotka ovat kehittäneet tietyn kokonaisvaltaisen palvelun käsitteen, tulee keskeinen merkitys.

Yhdistelmäpalvelu - ominaisuudet

Ensinnäkin on korostettava, että jokaista verotettavaa toimintaa on käsiteltävä erillisenä ja itsenäisenä. Jos etuja on tietty joukko, veroseuraamuksia olisi sovellettava jokaiseen toimintaan. Kaupassa on kuitenkin sellaisia ​​liiketoimia, joissa kaksi tai useampi verovelvollisen harjoittama toiminta liittyy niin läheisesti toisiinsa, että ne luovat objektiivisesti vain yhden jakamattoman taloudellisen tapahtuman, jonka erottaminen olisi keinotekoista. Oikeuskäytännön perusteella erotetaan tiettyjä elementtejä, joiden on oltava läsnä, jotta tiettyä palvelua voidaan pitää kokonaisvaltaisena.

Ensinnäkin ostajille on aina tarjottava vähintään kaksikomponenttista hyötyä. Pääsääntöisesti kyseessä on tietyn tavaran toimittaminen yhdistettynä kyseiseen tavaraan liittyvän palvelun tarjoamiseen. Samalla yhden eduista tulee olla perusetu. Sitten jäljelle jääneitä kutsutaan apu-, täydentäviksi.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja osti uuden auton moottorin koottuna autotallissa. Siksi käsittelemme täällä tavaroiden toimittamista uuden moottorin muodossa ja palvelujen tarjoamista sen kokoonpanon muodossa.

Toiseksi monimutkaisen palvelun komponenttien on liityttävä läheisesti toisiinsa, jotta ne ovat erottamattomia ja muodostavat taloudellisesti yhden kokonaisuuden. Toisaalta tämän edun osien erottaminen tosiseikkoja varten olisi keinotekoista.

Esimerkki 2.

Veronmaksaja tilasi autotallin rakentamispalvelun rakennusliikkeeltä. Palvelu sisältää rakennusmateriaalien toimituksen, kuljetuksen ja toteutuksen. Jokaista näistä toiminnoista voidaan pitää erillisenä palveluna, mutta niiden erottaminen olisi keinotekoista, koska tietyn kaupan taloudellinen ydin on autotallin rakentaminen. Tämä tarkoittaa, että tällaista palvelua voidaan pitää kokonaisvaltaisena.

Kolmanneksi korostetaan, että edun tarkoitusta on tarkasteltava ostajan näkökulmasta. Kuten jo mainittiin, monimutkaisella palvelulla on johdonmukainen luonne tietylle taholle, joka ostaa sen kokonaisuutena. Kuten on todettu, ostaja on kiinnostunut tietystä taloudellisesta tarkoituksesta.

Esimerkki 3.

Yllä olevan esimerkin huomioon ottaen autotallin rakentamisen palvelu on ostajan näkökulmasta ratkaiseva, kun taas muut toiminnot, kuten materiaalien hankinta ja kuljetus, ovat apu- ja lisätoimintoja.

Yhteenveto

Edellä esitetyn perusteella voidaan siis päätellä, että tietyn liiketoimen taloudellinen tarkoitus on ratkaiseva monimutkaisen suorituskyvyn määrittelyssä. Tätä ei kuitenkaan voi määrittää myyjän subjektiivinen mielipide tai urakoitsijoiden välisen sopimuksen sisältö.

Esimerkki 4.

Urakoitsijat, jotka sopivat autotallin rakentamisesta, päättivät, että kauppa luokitellaan tavaran toimitukseksi. Tämä kirjattiin myös osapuolten väliseen sopimukseen ja laskuun. Osapuolten toiminta on virheellinen, koska tiettyä liiketoimea on tarkasteltava sen taloudellisen merkityksen perusteella, ei osapuolten subjektiivisen uskomuksen perusteella.

Kohdamme kokonaispalvelun vasta, kun sen sisältö koostuu vähintään kahdesta erillisestä toiminnasta, tavaroiden toimittamisen ja palvelujen tarjoamisen muodossa. Samalla on monimutkaisen etuuden tapauksessa aina erotettava pääetu, joka on verokannan määräytymisperuste, sekä lisäedut, jotka mahdollistavat perusedun käytön ja suorittamisen.

On myös pidettävä mielessä, että taloudelliselta kannalta katsottuna tietyn liiketoimen yksittäisten toimintojen on oltava niin läheisesti yhteydessä toisiinsa, että ne muodostavat taloudellisesti objektiivisesti yhden kokonaisuuden. Jos toisaalta jokin liitännäisetuuksista on itsenäinen, niitä tulee käsitellä erillisenä palveluna ja verottaa asianmukaisella verokannalla.