Onko ZUS:lla oikeus kyseenalaistaa työntekijän palkan määrä?

Palvelus

Työntekijän palkka on sosiaaliturvamaksujen laskentaperuste. Tiedot työntekijän palkasta sisältyvät henkilökohtaisiin kuukausiraportteihin erääntyneistä maksuista, jotka pykälän mukaan. 41 sek. Sosiaalivakuutusjärjestelmästä 13. lokakuuta 1998 annetun lain (Lakilehti nro 137, kohta 887, sellaisena kuin se on muutettuna) 1 §:n mukaan vakuutusmaksun maksaja (tässä tapauksessa työnantaja) on velvollinen siirtämään sen Kansaneläkelaitokselle. Tätä tarkoitusta varten on olemassa kaksi sosiaali- ja sairausvakuutusmaksujen maksamiseen tarkoitettua lomaketta:

  • ZUS RCA -lomake - henkilökohtainen kuukausiraportti maksetuista maksuista ja suoritetuista etuuksista - työntekijöiden (eli vakuutettujen) sosiaali- ja sairausvakuutusmaksujen tai etuuksien selvittämiseen

  • ZUS RZA -lomake - henkilökohtainen kuukausiraportti sairausvakuutusmaksuista - sairausvakuutusmaksujen suorittamiseen työntekijöille, joilla on erilainen sosiaalivakuutus,

Art. 41 sek. Edellä mainitun lain 12 §:n mukaan tässä ilmoituksessa olevien tietojen katsotaan olevan tosiseikkoja yhdenmukaisia, jos vakuutettu ei kyseenalaista niitä kolmen kuukauden kuluessa tiedon vastaanottamisesta, ellei tiedot ilmoituksen kattamasta ajanjaksosta ole Kansaneläkelaitos kyseenalaisti antamalla päätöksen.

Tämä säännös antaa Kansaneläkelaitokselle oikeuden kyseenalaistaa, onko vakuutusmaksujen laskennan perusteena oleva työntekijän palkan määrä, josta sosiaalivakuutuksen rahaetuuksien määrä riippuu, oikea vai ei.

Missä tilanteissa ZUS tarkistaa työntekijän palkan?

Korkein oikeus vahvisti Kansaneläkelaitoksen oikeuden tarkastaa maksuperusteilmoitus, jossa mainitaan sen käyttöä oikeuttavat seikat:

  1. "Art. 41 sek. Sosiaalivakuutusjärjestelmästä 13. lokakuuta 1998 annetun lain 12 ja 13 § (Lakilehti nro 137, kohta 887, sellaisena kuin se on muutettuna) maksetaan lain, sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteiden vastaisen tai kiertämiseen tarkoitetun sopimuksen perusteella. laki (siviililain 58 artikla) ​​”(Korkeimman oikeuden päätös 27. huhtikuuta 2005, II UZP 2/05).

  2. "Sosiaalivakuutusviranomaisilla ja tuomioistuimilla on oikeus tarkastaa tahallisesti liioiteltuja vakuutusmaksujen määräytymisperusteita koskevia ilmoituksia (siviililain 58 § 3 § yhdessä työlain 300 §:n kanssa), jos niin tehdään tarkoituksena ja aikomuksena käyttää väärin oikeutta pitkäaikaisiin sosiaalivakuutusetuuksiin. Liian korkean palkan määrittäminen työsopimuksessa ei liian monesta "työntekijän" toiminnasta voidaan tietyissä olosuhteissa katsoa pätemättömäksi siinä osassa, joka ylittää 1999/2004 11 artiklan mukaisen työstä maksettavan ihmisarvoisen korvauksen periaatteen. Työlain 78 §:n 1 momentin mukaan sekä sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteiden ja sosiaalivakuutusjärjestelmän solidaarisuusperiaatteen loukkaaminen tarkoituksenaan saada sosiaalivakuutusjärjestelmästä perusteettomia etuja tämän järjestelmän kustannuksella ja "vahingoittaa" muita luotettavia ja rehellisiä vakuutetut henkilöt. […]

  3. Tämä tarkoittaa, että lainkäyttövallan suvaitsevaisuus ei ansaitse tahallisia ponnisteluja liioiteltujen sosiaaliturvaetuuksien saamiseksi korkeiden maksujen ilmoittamisen ja maksamisen yhteydessä ennen pitkäaikaisten sosiaaliturvaetuuksien aiottua tai lopullista käyttöä, koska tällainen toiminta säilyy ensi näkemältä. sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteiden (siviililain 58 §:n 3 momentti yhdessä työlain 300 §:n kanssa) ja kaikkien solidaarisuusvakuutusjärjestelmän vakuutettujen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa (järjestelmälain 2a §), jotka ovat oikeutettuja etuuksiin suhteessa vaadittuun ajanjaksoon ja maksettujen sosiaaliturvamaksujen määrään "(Supreme Court - Chamber of Labour, Social Insurance and Public Affairs -tuomio, 13.6.2017, I UK 259/16).

Toisin sanoen Kansaneläkelaitoksella on oikeus kyseenalaistaa työntekijän palkan suuruus, jos:

  • epäilee, vastaako se todella työntekijän pätevyyttä ja hänen suorittaman työn laatua, määrää ja laatua,

  • saman pätevyyden omaavan ja samaa työtä tekevän työntekijän palkka ylittää selvästi muiden kyseisessä yrityksessä työskentelevien henkilöiden palkan,

  • työntekijä kuuluu työnantajan perheeseen tai työskentelee lähiomaistensa omistamassa yksikössä,

  • kun työnantaja ei palkkaa ketään muuta,

  • työnantaja ei todellakaan ole aktiivinen.

Työntekijän palkan määrän tarkistaminen on erityisen perusteltua silloin, kun paljaalla silmällä on nähtävissä, että se on liioiteltu vain siksi, että "järjestetään" työntekijän oikeus pitkäaikaisiin korkeisiin sosiaaliturvaetuuksiin, kuten sairaus- tai äitiysetuuksiin. Kun työsuhteen osapuolet edellä kuvatun tarkoituksen mukaisesti määräävät työstä korvauksen törkeän liialliselle tasolle, on kyseessä sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteiden vastainen teko, joka johtaa sen pätemättömyyteen. Kansaneläkelaitoksen oikeus tarkastaa, onko työntekijän palkan suuruus oikea, ehkäisee sosiaaliturvaetuuksien väärinkäyttöä.

Tarkoittaako tämä sitä, että naisen työhönotto raskauden aikana on ristiriidassa sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteiden kanssa ja johtaa sosiaaliturvaetuuksien väärinkäyttöön?

Ehdottomasti ei. Työstä kieltäytyminen pelkästään raskauden vuoksi on syrjintää. Oikeuskäytännössä korostetaan, että pyrkimys saada sosiaalivakuutusetuuksia työhönoton tarkoituksena ei tarkoita aikomusta kiertää lakia, jos työsopimus todella täytetään (korkeimman oikeuden tuomio 6.3.2007, viitenumero I UK 302 / 06).

Ovatko säännökset, joissa säädetään Kansaneläkelaitoksen oikeudesta kyseenalaistaa työntekijän palkan suuruus, perustuslain mukaisia?

Perustuslakituomioistuin tutki myös perusteita sille, miksi Kansaneläkelaitos määrittää muun kuin työsopimuksesta johtuvan sairausvakuutusmaksun perusteen. Perustuslakituomioistuin totesi 29.11.2017 antamassaan tuomiossa P 9/1, että pykälän säännökset ovat voimassa. 83 sek. 1 ja 2 art. 41 sek. 12 ja 13, art. 68 sek. 1 ja art. 86 sek. Sosiaalivakuutusjärjestelmästä 13 päivänä lokakuuta 1998 annetun lain 1 ja 2 § (Lakilehti 2009, nro 205, kohta 1585, sellaisena kuin se on muutettuna), jotka muodostavat perustan ZUS:n toimivaltalle määrittää ZUS:n maksuperusteen määrä Sairausvakuutus tarkistamalla työntekijän palkan suuruus voimassa olevasta ja suoritetusta työsopimuksesta huolimatta ja siitä perittävä palkkio sopimukseen perustuvaa palkkaa vastaavan suuruisena, ovat perustuslain mukaisia.

Miten Kansaneläkelaitos tarkistaa työntekijän palkan?

Työntekijän palkan suuruutta kyseenalaistaessaan Kansaneläkelaitos muuttaa kuukausittaisen henkilöselvityksen sisältämiä tietoja maksujen määräytymisperusteen suuruudesta ja ilmoittaa siitä sitten vakuutetulle ja maksajalle.

Työntekijä ja työnantaja voivat kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta jättää hakemuksen Kansaneläkelaitoksen aseman vaihtamiseksi. Jos tällaista pyyntöä ei lähetetä, ZUS:n toimittamia tietoja pidetään todenmukaisina.

Jos toimenmuutoshakemus on jätetty, Kansaneläkelaitos suorittaa selvitysmenettelyn ja antaa päätöksen, jossa vakuutusmaksujen määräytymisperusteena on alempi palkka.

Korjauskeinot

Valitus on tehtävä kirjallisesti päätöksen tehneelle Kansaneläkelaitoksen organisaatioyksikölle kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Jos ZUS katsoo valituksen oikeaksi, se voi muuttaa päätöstä tai peruuttaa sen 30 päivän kuluessa sen jättämisestä. Muussa tapauksessa hän on velvollinen viemään asian tuomioistuimen käsiteltäväksi tässä määräajassa perusteluineen. Valitus on toimivaltainen käsittelemään eläkeviranomaisen päätöksestä valittajan asuinpaikan käräjäoikeus.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lainsäätäjä on antanut Kansaneläkelaitokselle toimivallan tarkastaa työntekijän palkan suuruus, joka on sairaus- tai äitiystapauksessa maksettavien rahaetuuksien määrän määräävä sosiaalivakuutusmaksun laskentaperuste. Sosiaaliperiaatteiden vastaisena toimintana voidaan pitää erityisesti sellaisen palkan myöntämistä, joka ylittää selvästi työstä ihmisarvoisen korvauksen rajat, jos sillä pyritään antamaan hänelle korkeat perusteet sosiaaliturvaetuuksien arviointiin. rinnakkaiselo ja siksi pätemätön. Tämän säännöksen ratio legis on estää pitkäaikaisen sosiaaliturvan oikeuden väärinkäyttö.