Alkoholi verotuksessa vähennyskelpoisena kuluna

Palveluvero

Mikä voi olla yrityksen kulu?

Verovähennyskelpoisista kuluista pykälän mukaisesti. 22 sek. ALV-lain 1 §:n mukaan otetaan huomioon tulon saamiseksi tai tulonlähteen ylläpitämiseksi tai turvaamiseksi aiheutuneet menot. Poikkeuksena tähän sääntöön ovat säännöksessä luetellut kustannukset. Tuloverolain 23 §.

Alkoholi verotuksessa vähennyskelpoisena kuluna

Art. 23 sek. ALV-lain 1 23 momentin mukaan edustuskuluja, erityisesti ateriapalveluista, elintarvikkeiden ja juomien, mukaan lukien alkoholijuomien, hankinnasta aiheutuneita kuluja ei kirjata verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin.

Tällainen näkemys ei johdu pelkästään itse laista, vaan myös lukuisista verotulkinnoista ja hallintotuomioistuinten tuomioista. Ja kyllä, alkoholin ostaminen työntekijöille integraatiokokousten aikana ei ole verovähennyskelpoinen kustannus. Korkein hallinto-oikeus omaksui tämän kannan 5.4.2012 antamassaan tuomiossa (tiedoston viitenumero II FSK 2101/10).

Myöskään alkoholin ostamista henkilöstökoulutuksen yhteydessä ei pidetä kuluna, koska ne eivät liity koulutuksen tarkoitukseen eivätkä edistä tulonhankintaa tai tulonlähteen säilyttämistä tai turvaamista.

Jos kulut liittyvät suoraan tai välillisesti asiakkaisiin, ne eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Tämä johtuu siitä, että urakoitsijoille ostetun alkoholin ja saatujen tulojen välistä syy-seuraussuhdetta on vaikea todistaa. On kuitenkin muistettava, että nämä ovat yksittäistapauksissa annettuja tuomioita, jotka koskevat tiettyjä veronmaksajia ja jokaiseen tilanteeseen tulee suhtautua yksilöllisesti.

Lisäksi valtiovarainministeriö 25.11.2013 antamassaan yleistulkinnassa numerolla DD6 / 033/127 / SOH / 2013 / RD-120521 ilmoittaa, että: (...) Se, että verosäännökset mainitaan esimerkkeinä ateriapalveluista, ruokien ja juomien, mukaan lukien alkoholijuomien, kulujen edustuskuluista, ei tarkoita, että tällaiset kulut pitäisi aina jättää verotuksessa vähennyskelpoisten kulujen ulkopuolelle. Jokainen tapaus on määriteltävä erikseen niiden edellytysten ja olosuhteiden osalta, jotka oikeuttavat tällaisten kulujen syntymisen. (...)

Läpimurto osoittautuu korkeimman hallinto-oikeuden tuomioksi nro. II FSK 702/11, 17. kesäkuuta 2013, jossa todettiin, että: (...) Edustuskustannusten tarkoituksena on luoda tietty mielikuva veronmaksajasta, luoda hyvä kuva yrityksestä, toiminnasta jne., luoda myönteisiä suhteita urakoitsijoiden kanssa. Arvioitaessa, ovatko tietyt kustannukset edustavia, on tarkasteltava niiden tarkoitusta. Jos aiheutuneiden kustannusten ainoa tai hallitseva tarkoitus on nimenomaan tällaisen kuvan luominen veronmaksajasta, nämä kustannukset ovat edustavia. Esimerkkeinä mainitseminen ateriapalveluiden, ruokien ja juomien, mukaan lukien alkoholijuomien, kuluista ei tarkoita, että nämä kulut pitäisi aina jättää verotuksessa vähennyskelpoisten kulujen ulkopuolelle. Ne eivät ole kustannuksia vain, jos ne ovat luonteeltaan edustavia. Jokainen tapaus on määriteltävä erikseen sen olosuhteiden mukaan.