Leasingsopimustoimeksianto – milloin sitä tarvitaan?

Palveluvero

Käyttöleasing on suosittu tavaroiden käyttötapa yrityksessä. Yrittäjien ei kuitenkaan aina tarvitse käyttää vuokrattua omaisuutta koko sopimuksen voimassaoloajan. Tällaisessa tilanteessa optimaalinen ratkaisu on leasingsopimuksen siirtäminen.

Leasingsopimusta ei säännellä verosäännöksillä, vaan siviililain säännöksillä.

Yksityiskohtaisesti leasingsopimukseen, osapuolten oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä kysymyksiä säännellään pykälän säännöksillä. 7091 ja myöhemmät siviililain säädökset. Sen mukaan vuokraamista koskevia säännöksiä sovelletaan myös sopimuksiin, joilla toinen osapuoli sitoutuu antamaan omaisuutensa käyttöön tai käyttämään ja vastaanottamaan etuja toiselle osapuolelle ja toinen osapuoli sitoutuu maksamaan omaisuuden omistajalle. sovituissa erissä rahallinen korvaus, joka vastaa esineiden pienintä arvoa tämän sopimuksen tekohetkellä.

Rahoittaja sitoutuu leasingsopimuksella yrityksensä toiminnan puitteissa ostamaan tavaran nimetyltä myyjältä tässä sopimuksessa määritellyin ehdoin ja palauttamaan tuotteen käyttäjälle käytettäväksi tai käytettäväksi ja saamaan etuja tietyn ajan. Rahoitusyksikkö tunnetaan yleisesti vuokranantajana. Hän hankkii vuokrakohteen omistusoikeuden ja antaa sen käyttöön maksua vastaan. Vuokranantaja voi olla vain tämäntyyppisiä palveluita käsittelevä erikoistunut yritys, ja usein kyse on pankkien perustamista yrityksistä. Käyttäjä (vuokralainen) puolestaan ​​sitoutuu maksamaan rahoittajalle sovituissa erissä rahakorvauksen, joka on vähintään rahoittajan tavaran ostohintaa tai korvausta vastaava. Vastineeksi se voi käyttää vuokrattua omaisuutta.

Siviililain mukaan leasingsopimus on tehtävä kirjallisesti, muuten mitätön.

Taide. Siviililain 70912 1 §:n mukaan käyttäjä ei saa antaa tavaraa kolmannen käyttöön ilman rahoittajan suostumusta. Rahoittajan suostumus voidaan ilmaista joko itse leasingsopimuksessa tai myöhemmässä säädöksessä edellyttäen, että se on silloin vahvistettava kirjallisesti. Jos tarvittavaa suostumusta ei ilmoiteta, rahoittaja voi irtisanoa vuokrasopimuksen välittömästi, elleivät osapuolet ole sopineet irtisanomisajasta.

Siten leasingsopimuksessa voit vaihtaa käyttäjää rahoittajan - leasingyhtiön - suostumuksella siirtämällä sopimuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet toiselle taholle.

Käyttöleasing

Art. PIT-lain 23a 1 kohta, aina kun luvussa viitataan leasingsopimukseen - tarkoitetaan 23.4.1964 siviililaissa (Lakilehti nro 16, 93, sellaisena kuin se on muutettuna) nimettyä sopimusta sekä myös mikä tahansa muu sopimus, jonka mukaan jompikumpi osapuolista, jota kutsutaan "rahoittajaksi", antaa toiselle osapuolelle, jota kutsutaan "käyttäjäksi", käytettäväksi tai edun käyttöön ja perimiseen vastikkeellisesti laissa säädetyin ehdoin, sekä maata.

Vuokrasopimuksessa määrätyt maksut, jotka käyttäjälle sopimuksen perusajalla maksavat käyttöomaisuuden ja aineettomien hyödykkeiden käytöstä, muodostavat rahoittajan tulon ja vastaavasti käyttäjän tulonhankinnan, jos:

  • on tehtävä määräajaksi, joka edustaa vähintään 40 prosenttia normatiivisen poistoajan, jos sen kohteena on poistojen alainen irtain tai aineellinen omaisuus, tai se on tehtävä vähintään 10 vuodeksi, jos sen kohteena on poistojen kohteena oleva kiinteistö, ja

  • leasingsopimus, jos käyttäjä on luonnollinen henkilö, joka ei harjoita liiketoimintaa, on tehty määräajaksi;

  • siinä vahvistettujen maksujen summan vähennettynä maksettavalla arvonlisäverolla on vastattava vähintään käyttöomaisuuden tai aineettoman hyödykkeen alkuarvoa.

ALV-lain säännökset eivät suoraan sääntele vuokrasopimuksen osapuolten vaihtamisen veroseuraamuksia. Säännöt sisältyvät art. ALV-lain 23a-23l pykälät määrittelevät vain vuokrakohteen luovutuksen veroseuraamukset perussopimuskauden päätyttyä sekä sopimuksen voimassaoloaikana syntyneet veroseuraamukset.

Siten toimeksianto on PIT-lain perusteella sallittu. Tärkeää on, että käyttövuokrasopimuksen siirron seurauksena vuokrakohdetta käyttävän verovelvollisen ei tarvitse oikaista kustannuksia tämän sopimuksen voimassaoloaikana tähän mennessä aiheutuneisiin kuluihin. Veroviranomaiset vahvistavat tämän kannan, josta esimerkkinä on Bydgoszczin verokamarin johtajan kirje, päivätty 23. marraskuuta 2012, tiedostoviite. ITPB1 / 415-929b / 12 / PSZ, josta voimme lukea:

(…) Ellei menoja ole jätetty ulkopuolelle 23 yllä Mahdollisuus sisällyttää se verovähennyskelpoisiin kuluihin riippuu siitä, onko verovelvollisen osoittama syy-yhteys aiheutuneiden menojen ja saadun tulon välillä tai näiden tulojen lähteen välillä.

Taiteessa. Tuloverolain 23 §:n mukaan lainsäätäjä ei sisällytä vähennyskelvottoihin kuluihin jo maksettujen vuokraerien arvoa vastaavia kuluja siinä tapauksessa, että käyttäjä siirtää sopimuksen kolmannelle osapuolelle.

Esitetty tulevaisuuden tapahtuma ja lainatut verolainsäädännön säännökset huomioon ottaen on todettava, että leasingsopimuksen siirtäminen kolmannelle osapuolelle ei johda verovähennyskelpoisten kulujen oikaisemiseen syntymisen yhteydessä (kunnes oikeudet ovat voimassa). ja leasingsopimuksen mukaiset velvoitteet) leasingmaksuista aiheutuvat kulut (...).

Leasingsopimuksen siirtäminen ja arvonlisävero

Leasingsopimuksen siirtäminen ei myöskään aiheuta lähtevän käyttäjän tarvetta oikaista ostoihin sisältyvää arvonlisäveroa. Bydgoszczin verokamarin johtaja vahvisti tämän kannan täysin tulkinnassa 29. elokuuta 2008, ITPP1 / 443-499 / 08 / MS, jossa todetaan:

(...) on otettava huomioon, että käyttöleasingsopimuksen kohteena olevan auton luovutuksen yhteydessä hakijalla on käyttövuokrasopimuksen haltuunoton yhteydessä oikeus vähentää laskuista aiheutuva ostoihin sisältyvä vero leasingmaksuista vain, jos vuokrakohdetta käytetään liiketoiminnassa verollisen toiminnan harjoittamiseen. Edellä mainitun yhteydessä (jos 86 §:stä johtuvat ehdot täyttyvät, arvonlisäverolain 86 §:stä johtuvia rajoituksia ei ole) - Hakijalla on oikeus vähentää 60 % laskun dokumentoinnista johtuvasta ostoihin sisältyvästä verosta kyseisen auton osto (enintään 6 000 PLN) (...).