Kimppakyydit – onko siitä tuloveroa?

Palveluvero

Talouskehityksen dynamiikasta johtuen yhä useammat ihmiset päättävät vaihtaa työpaikkaa ja matkustaa vakituisen asuinpaikkansa ulkopuolelle. Riippuen käytettävissä olevista viestintätyypeistä tiettyjen paikkojen välillä, on joskus tarpeen käyttää yksityistä autoa matkustaakseen työpaikalle. Niin kutsuttu eri henkilöiden yhteiset matkat vastineeksi osallistumisesta matkakuluihin (kimppakyydit). Saako yksittäisen matkustajan matkakulukorvausta saava kuljettaja arvonlisäverolain mukaista verotettavaa tuloa?

Mitä on kimppakyydit?

Kimppakyydi ei ole muuta kuin matkan suunnittelujärjestelmä, joka perustuu kuljettajalle tietyllä reitillä aiheutuneiden kustannusten jakamiseen kaikkien matkan osallistujien kesken. Ride Sharing on tapa, jossa kuljettajat tarjoavat vapaita paikkoja autoissaan vastineeksi polttoainekorvauksesta, joka kattaa vain osan matkan todellisista kustannuksista.

Yhteisten matkojen ideana on vähentää kuljettajan matkan kustannuksia määränpäähän samalla, kun autottomat ihmiset voivat matkustaa samaan suuntaan rahat takaisin. Tämä tarkoittaa, että tulojen hankkiminen matkustajien ottamisesta reitille on kiellettyä erityisesti silloin, kun kuljettaja ei eri syistä vastaa matkan kustannuksista tai hän saa korvauksen muiden henkilöiden (ei matkustajien) toimesta.

Kuljettajan ja yhdessä matkustavien ihmisten välinen yhteydenpito tapahtuu useimmiten erityisten mobiilisovellusten ja määräysten perusteella toimivien verkkoalustojen avulla.

Esimerkki 1.

Kuinka Kowalski kulkee töihin joka päivä X–Y 200 km molempiin suuntiin. Hän ei harjoita liiketoimintaa, etenkään kuljetuspalveluja. Päivittäin henkilökohtaisella autollaan ajettujen kilometrien suuren määrän vuoksi hän aikoo käyttää jotakin markkinoilla olevista mobiilisovelluksista, joka mahdollistaa yhteyden luomisen tiettyyn kohteeseen matkustavien kuljettajien ja samaan tai samaan kohteeseen matkustavien matkustajien välillä. kuljettajan reitillä, jolloin hän voi tehdä yhteisen kyydin ja jakaa siihen liittyvät kulut.

Voiko yhteiskuljetus kuulua joukkoliikenteen kategoriaan?

Julkisen joukkoliikenteen määritelmä sisältyy artiklaan. 4 joukkoliikenteestä annetun lain 14 kohta, jossa joukkoliikennettä pidetään yleisesti esteettömänä, määrätyin väliajoin ja tiettyä viestintälinjaa, viestintälinjoja tai viestintäverkkoa pitkin tapahtuva säännöllinen henkilöliikenne.

Tekijä, joka erottaa ns Kimppakyydit järjestäytyneestä joukkoliikenteestä on sitä, että kimppakyydit tapahtuvat kuljettajan matkan yhteydessä, eikä vain matkustajan pyynnöstä, kuten joukkoliikenteessä. Tämä tarkoittaa, että kuljettaja joutuisi silti maksamaan kustannuksia suoritettavasta matkasta. Tarjoamalla matkustajille paikan autossasi voit vain vähentää kuljettajalle matkaan liittyviä kustannuksia. Näin ollen kuljettajaa voitaisiin verottaa vain, jos hänen matkustajilta saamansa rahasumma oli suurempi kuin matkan hinta. Summa, joka ei ylitä aiheutuneita kustannuksia, ei ole veronalaista.

Lisäksi järjestetyssä julkisessa liikenteessä on tietty viestintälinja (kiinteä reitti) määrätyin väliajoin. Kimppakyydillä kimppakyytejä voidaan järjestää eri paikkoihin, eli sinne, missä ajoneuvon omistaja (haltija) parhaillaan matkustaa.

Kimppakyydit ja henkilökohtainen tulovero

Art. 9 sek. ALV-lain 1 §:n mukaan kaikki tulot ovat tuloveron alaisia, paitsi ne, jotka on lueteltu 1 momentissa. 21, 52, 52a ja 52c sekä tulot, joista veron kantamisesta luovuttiin verolain säännösten mukaisesti.

Edellä mainitun sisällöstä Säännöksestä seuraa siis se, että tuloverotusta sovelletaan kaikkiin verovelvollisen saamiin tuloihin, lukuun ottamatta niitä, jotka lainsäätäjä on luetellut tyhjentävästi lain alakohtaisten vapautusten luettelossa tai joista valtiovarainministeri on pidättäytyi veron perimisestä määräyksellä.

Tulot ovat tästä lähteestä saatujen tulojen summan ylijäämä niiden hankintakustannusten kanssa verovuonna. Jos verotuksessa vähennyskelpoiset kustannukset ylittävät tulojen summan, erotus on tulonlähteen menetys. Näin ollen henkilökohtainen tulovero on yleensä tuloveroa, joka ymmärretään verovelvollisen omaisuuden lisäyksenä (tulon ylijäämä verotuksessa vähennyskelpoisten kustannusten yli).

ALV-laissa erotetaan selkeästi tulolähteet ja henkilökohtaisten tulojen verotustapa. Tämän lain säännösten mukaan erilliset tulonlähteet määritellään 11 ​​§:ssä. 10 sek. 1 pisteet 2, 3, 6 ja 9:

  1. henkilökohtaisesti suoritettu toiminta (2 kohta);
  2. muu kuin maataloustoiminta (3 kohta);
  3. vuokra-, alivuokra-, leasing-, alivuokra- ja muut vastaavanlaiset sopimukset, mukaan lukien maataloustuotannon erityisosastojen ja tilan tai sen osien vuokraus, edelleenvuokraus muihin kuin maataloustarkoituksiin tai maataloustuotannon erityisosastojen hoitamiseen, lukuun ottamatta omaisuutta liittyvät taloudelliseen toimintaan (kohta 6);
  4. muista lähteistä (9 kohta).

Art. ALV-lain 5a 6 momentin mukaan taloudellinen toiminta tai ei-maataloudellinen toiminta on ansiotoimintaa:

  1. valmistus, rakentaminen, kauppa, palvelut;
  2. Sisältää mineraalien etsimisen, tunnistamisen ja talteenoton;
  3. koostuu tavaroiden ja aineettoman hyödykkeen käytöstä

- harjoittaa omaan lukuunsa tuloksestaan ​​riippumatta organisoidusti ja jatkuvasti, josta saatuja tuloja ei sisällytetä muihin tuloihin, jotka on saatu 11 §:ssä luetelluista lähteistä. 10 sek. 1 pisteet 1, 2 ja 4-9.

Kuten Verohallinnon johtaja on ilmoittanut 28.10.2019 antamassaan yksittäispäätöksessä 0114-KDIP3-2.4011.443.2019.3.EC,

edellä mainittujen pätevyyden kannalta olennainen kysymys Tulot sopivaan tulonlähteeseen on arvioida, onko vapaan paikan jakaminen henkilöautossa muiden ihmisten kanssa matkustamista varten maatalouden ulkopuolisen taloudellisen toiminnan ominaisuuksia. Edellä mainitun artiklan määritelmän sisältö. Tuloverolain 5a §:n 6 momentti antaa perustan olettaa, että tietyn toiminnan tunnustaminen taloudelliseksi toiminnaksi edellyttää mm. kolmen edellytyksen kumulatiivinen täyttyminen: ensinnäkin kyseessä olevan toiminnan on oltava ansiotoimintaa, toiseksi organisoitua toimintaa ja kolmanneksi jatkuvaa toimintaa.

Taloudellinen toiminta on siis sellaista, joka:

  • tehdään tulon saamiseksi, eikä tästä toiminnasta mahdollisesti aiheutuvakaan menetys poista sen taloudellisen toiminnan asemaa, koska jo tulonhankinta on välttämätöntä,
  • suoritetaan jatkuvasti. Tätä ehtoa ei kuitenkaan pidä ymmärtää välttämättömyytenä harjoittaa toimintaa keskeytyksettä. Tärkeää on aikomus toistaa tiettyjä toimintoja tulon saamiseksi, esim. saman luonteisen, toiminnallisen tarkoituksen omaisten esineiden toistuva myynti,
  • toteutetaan organisoidusti, mikä tarkoittaa, että tehdyt toimet ovat sovellettavien sääntöjen ja normien alaisia ​​ja tavoitteen saavuttamista palvelevia, ne vaikuttavat hallussa olevien varojen järkevään hoitoon ja siten taloudelliseen kiertoon osallistumiseen.

Edellä esitetyn valossa, jotta voidaan katsoa - ALV-lain mukaista - verovelvollisen kimppakyydille sopivaan tulolähteeseen tekemää toimintaa, tulee arvioida automatkoihin liittyvän toiminnan tarkoitusta, olosuhteita ja tarkoitusta.'

Ensinnäkin veronmaksaja (auton omistaja / omistaja) ei saa tuloja. Hän saa polttoainekulut takaisin. Tulo ansaittaisiin, kun saadut tietullit ylittävät matkan kustannukset - ylijäämää täytyy olla.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Toiseksi, jatkuvuus taloudellisen toiminnan harjoittamisessa ja sen järjestämisessä tarkoittaa suhteellisen jatkuvaa aikomusta harjoittaa sitä. Kimppakyyditoimintaa harjoittamalla verovelvollinen hoitaa tavanomaista yksityisomaisuuden hoitoa. Yhteismatkoja henkilöautolla ei tapahdu osana organisoitua ja jatkuvaa toimintaa, joka tyhjentäisi §:ssä määritellyn taloudellisen toiminnan piirteet. PIT-lain 5a 6 kohta. Ottaen huomioon, että veronmaksaja ei harjoita yritystoimintaa henkilöliikenteen alalla, hän noutaa matkustajat aina omalla etukäteen suunnitellulla matkallaan. Veronmaksaja ei vie matkustajaa matkustajan valitsemaan paikkaan, vaan minne hän on menossa yksin, henkilökohtaiseen tarkoitukseen.

Näin ollen verovelvollinen toimii luonnollisena henkilönä, joka ottaa matkustajia matkalleen ja käyttää sen aikana henkilöautoa henkilökohtaisiin tarkoituksiin, jolloin verotettavaa tuloa ei synny. Henkilöauton satunnaisten (ei työn ja voiton vuoksi) avoimien paikkojen tarjoaminen muille henkilöille matkustamista varten matkustajien osuutta matkakustannuksista vastaan ​​ei johda verovelvollisen tuloveron alaisen tulon saamiseen, koska tässä jos omaisuus ei kasva, mikä johtaisi verovelvollisuuden syntymiseen.

Edellä esitetystä johtuen saadut tuet eivät ole PI-verotuksen perusteena olevaa tuloa.